Arkisto | syyskuu, 2010

Pähkinöiksi

26 syys

Ra-kas-tan pähkinöitä; pistaaseja, cashweta, macadamiaa, saksanpähkinöitä, parapähkinöitä, ihan kaikkia maailman pähkinöitä. Jos minun pitäisi valita vain kaksi ruokaa loppuelämäkseni, yksi olisi pähkinät – toinen olisi marjat. Tilasin iHerbistä Macadamia Nut Oilia. Kun maistoin ekan kerran, pääsi suustani spontaani Oh My God. Namnamnam, sairaan hyvää, ehkä parasta ikinä. Tällä voi kokata, sopii salaatteihin ja ihan kaikkeen.

Mainokset

Informaatiotulva

25 syys

Täsmennys eiliseen mielenilmaukseen: kysehän oli turhautumisesta informaation paljouteen. Kun ennen (joo, ennen kaikki oli toisin) halusi saada tietoa, piti mennä vaikkapa kirjastoon. Nyt kaikki käy kätsästi netin kautta. Klik, vastaus. Klik, klik. Google is the answer. On mahtavaa, että kiinnostavista asioista on saatavilla tietoa helposti. Mutta se, että tietoa on saatavilla, ei tarkoita sitä, että tieto on oikeaa. Tai tarpeellista.

Helposti käy niin, että etsiessään inspiraatiota aiheeseen x löytää netistä vaikkapa mielenkiintoisen ja asiasta kertovan blogin ja sitten klik, löytyy linkki toiseen vähintäänkin yhtä mielenkiintoiseen  lähteeseen. Klik, klik, yht’äkkiä on mennyt kaksi tuntia ja pää on täynnä tietoa. Ja nyt palaan edelliseen kappaleeseen, eli se, että tietoa on, ei tarkoita, että se olisi oikeaa tai tarpeellista.

Mitä enemmän tietoa on saatavilla, sitä suurempi vastuu on lukijalla. Mistä tiedämme, mikä on totta? Pitäisikö jatkuvan tiedon hankinnan sijaan vain elää ja kokea ja tehdä omia päätelmiä?

Liiasta tiedosta tulee ähky ja päänsärky. Ei ole kapasiteettia käsitellä kaikkea nähtyä ja kuultua. On pakko tehdä valintoja. Minun valintani on se, etten katso televisiota, enkä lue ilmaislehtiä. Nyt tuntuu, että internetin käyttöä on pakko rajoittaa, muuten informaatiotulva vie mennessään.

Olen puhunut.

Liikaa

24 syys

Olen niin kyllästynyt parantamaan elämääni ja maailmaa, tai oikeastaan lukemaan siitä, kuinka parantaa elämääni ja maailmaa. Olen saanut yliannostuksen kaikista ’minimalisoi elämäsi’, ’syö raakaruokaa’, ’syö voita’, ’hyppää oravanpyörästä ja toteuta itseäsi’, ’elä ekologisesti’, ’elä merkityksellisesti’, ’osta luomua’ ja kaikista muista jutuista, huh.

Onko se oikeasti niin vaikeaa? Miksi tarvitsemme niin paljon neuvoja ja ohjeita – vaikkakin hyvää tarkoittavia sellaisia? Vastustan yhteiskuntaa, joka typeryyksillään (tosi-TV, juorulehdet, aivot-narikkaan-elokuvat) tekevät meistä passiivisia, mutta tämä aktiivinen ja ikuinen maailmanparantaminen tekee minut vähintäänkin yhtä hulluksi. Se, mikä alkoi viattomalla mielenkiinnolla omaa hyvinvointia kohtaan, onkin jossain määrin saanut yliotteen. Informaatiota on liikaa! En enää jaksa lukea siitä, kinka omega 3 ja 6 -molekyylit ovat sitä ja tätä ja blaa blaa blaa.

Niin kuin veljeni sanoi; ylipainoiset käyvät rasvakeskustelua, normaalipainoisten ei tarvitse. Maybe. Ihan oikeasti, onko se niin pienestä kiinni? Kuka on oikeassa? Mitä tapahtuu, jos vain laitan koneen kiinni?

Kun kaikki on hyvin

23 syys

Tiedän, mikä saa minut voimaan hyvin. Kun voin hyvin, olen onnellinen. Jaksan jakaa onneani muille. Minun on hyvä olla. Olen energinen ja haluan tehdä asioita. Unelmoin. Sieluni laulaa. Olen juuri sellainen silloin kun:

  • Olen nukkunut hyvin ja sopivasti – puoli yhdestätoista puoli seitsemään
  • Olen syönyt hyvin, ravitsevasti ja sopivasti
  • Olen urheillut – mutten liikaa
  • Olen viettänyt aikaa luonnossa ja etenkin meren rannassa
  • Olen saanut viettää tarpeeksi aikaa yksin (hermostun, jos olen koko ajan menossa, silloin en saa unta)
  • Olen viettänyt aikaa mielenkiintoisten ja rakastettavien ihmisten parissa (kaikki ihmiset ovat rakastettavia, osa myös mielenkiintoisia)
  • Olen pessyt hiukseni (on kamalaa, jos hiukset tuntuvat likaisilta)
  • Töitä ei ole liikaa – eikä liian vähän
  • Olen saanut leikkiä ja nauraa
  • Kotini on siisti ja kaunis (olen parantumaton esteetikko)
  • Vaatteet eivät purista
  • Olen terve
  • Vatsaan ei satu ja se voi hyvin

Tähän pyrin joka päivä, eikä se yleensä ole kovin vaikeaa, jos pitää tietyistä jutuista kiinni ja opettelee sanomaan ei.

Syyskuun ruokahaaste osa II: metsä kuvina ja The Tatti

21 syys

Juoksemisesta

21 syys

Ne ihmiset inhoavat juoksemista, jotka eivät jaksa juosta. Minä tiedän, koska en itsekään joskus kauan sitten voinut sietää juoksemista. Nyt rakastan sitä.

Juokseminen on mahtavaa, koska silloin mieli on yhteydessä kehoon. Toisaalta, kun pääsee sopiviin juoksusfääreihin, keho menee menojaan ja mieli on jossain kaukana – se on upeaa.

Parasta juokseminen on mielestäni sateisessa myrskysäässä. Silloin tunnen olevani sissi. Luonto ja minä olemme yhtä. Tihkusade pistelee neuloina ihoa vasten ja minä menen eteenpäin. Jaksan! Sparta!

Juokseminen on myös ihanaa kesähelteellä. On kuuma, hiki valuu, jaksan! Sparta!

Juokseminen illalla on terapeuttista, koska silloin voi tyhjentää pään kaikesta. Kaikki on hyvin.

Juokseminen merenrannassa on parasta. Siellä myös usein tuulee.

Juostessa tekee mieli joskus nauraa tai tehdä rockyt ja nostaa kädet ilmaan voiton merkiksi. Olen myös juostessa itkenyt, mutta useimmiten kuitenkin laulan iPodin mukana.

Juosta voi missä vaan. Kesällä olin Amsterdamissa ja valitsin hotellin vieressä sijaitsevan puiston perusteella, jonne pääsin aamulenkille. Juoksijana on osa paikallista elämää.

En koskaan juokse yli kymmentä kilometriä. Yleensä juoksen 5.5 km.

Joskus aikaa siten mittasin aina juoksuaikani, en enää. Juoksen, koska se tekee minulle hyvää.

Juokseminen saa minut tuntemaan itseni vahvaksi. Kun juoksen, olen osa luontoa, olen elossa, jaksan. Kun juoksen, pystyn mihin vaan.

Jos ei tarvitsisi käydä töissä

21 syys

Rakastan syksyä ja nämä viikot ovat ihan vuoden parasta aikaa. Olen superhyväntuulinen, energinen, motivoitunut ja ideoita pukkaa. Harmi, että täytyy käydä töissä, koska olisi niin paljon muutakin tekemistä. Tosin töissäkin on tosi kivaa, kun nauretaan ja lauletaan yhdessä.

Jos en olisi töissä.. tapetoisin seinäni, keksisin uusia ruokia ja kokkaisin minulle sekä mummille, kävisin metsässä marjassa ja sienessä, kuivattaisin vielä enemmän omenoita, kävisin kalassa ja opettelisin metsästämään, menisin patikoimaan, juoksisin ja treenaisin vielä enemmän, maalaisin, tekisin koruja, valokuvaisin, kirjoittaisin tänne kaikenlaista, lukisin, inventoisin uusia luomukosmetiikkajuttuja ruokakaappia hyödyntäen, ompelisin ja laittaisin kotia.

I wish.

%d bloggers like this: