Tekemättömyyden sietämätön vaikeus

14 syys

Olen ollut lauantaista lähtien jalkavammainen. Syy on niinkin typerä, että kävelin uusissa monoissa kuuden kilometrin iltakävelyn ja sain kantapääni vereslihalle. Ja jos ei se riittänyt, kävelin seuraavana päivänä reilu 10 km ainoissa kengissä, jotka vielä sain jalkaani. Nyt en sitten saa mitään kenkiä jalkoihini, kun sattuu niin vietävästi.

No, pointti oli se, että mietin eilen illalla, kuinka kummallista on, että moisessa tilanteessa heti miettii, että aijai kun ei pääse treenaamaan ja voi voi, eikä edes lenkille, eikä mitään muutakaan.

Mistä tämä ’aina täytyy tehdä jotain ja olla tehokas ’ -ajattelutapa on päähäni iskostunut?
Mitä luolanainen tekisi?
Ottaisi rennosti ja ajattelisi, että onpa kiva, kun ei tarvitse tehdä mitään. Makoilisi ehkä nuotion äärellä ja rapsuttaisi luolamiehen selkää.

Aamubiisi ja terveisiä Lontooseen:

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: