Rakkaudesta

18 Sep

Tapasin vuosia sitten miehen. Se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä, mutta rakkautta se oli. Ehkä pelkäsimme kumpikin, koska emme uskaltaneet antaa mennä. Vuosia myöhemmin, viime kevättalvena yritimme uudestaan. Rakastuin silmittömästi ja hyppäsin pää edellä. Hän särki sydämeni.

Aluksi en halunnut tunnustaa, mitä oli tapahtunut. En halunnut puhua asiasta kuin harvoille ja valituille. Kun heräsin aamulla, ajattelin häntä. Ajattelin häntä töissä, kotona, lenkkipolulla, unissani. Yritin olla olematta vihainen, mutta olin silti. Olin vihainen siitä, että hän rikkoi unelmani. Ei sen niin pitänyt mennä, meidän piti olla tiimi, me vastaan maailma. Unelmissani olisin antanut hänelle kaikkeni.

Oikeastaan itken, kun kirjoitan tätä, tämä on ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun käyn läpi asiaa. Siitä on nyt melkein kolme kuukautta.

Tunsin itseni petetyksi ja huijatuksia. Oikeasti olin vain itse kuvitelut meille tulevaisuuden. Ei niin voi tehdä.Ei kukaan voi toisen ihmisen puolesta päättää, kuinka elämä etenee.

If you want to make God laugh, tell him about your plans.”
Woody Allen

Nyt ymmärrän, että hän ei vaan rakastanut minua tarpeeksi.

Pystyn jo katsomaan valokuvia menneisyydestä ja kuuntelemaan biisejä, joita hän minulle soitti. Kykenen hymyilemään, kun ajattelen häntä tai meitä. En enää ole vihainen. Mutta en enää halua häntä takaisin.

Nyt näen menneen yhtenä osana elämääni, elokuvan kohtauksena. En edelleenkään halua puhua kaikesta, mitä tapahtui, mutta hyväksyn episodin osana elämää.

Olen myös aina ollut sitä mieltä, että on parempi tuntea surua ja kaipausta kuin ei tuntea mitään. Se olisi kamalaa. Kaipaus antoi minulle voimaa tehdä muita asioita. Nautin ystävieni seurasta, he toivat minulle lohtua. Oli kaikessa kamaluudessaan ihanaa juosta meren rannassa kyynelet silmissä. Ammennan sydänsurustani ja käytän sen luovuutena. Saan siitä treeniin puhtia.

Olen kai jossain määrin myös masokisti, mutta koskaan en suostu olemaan katkera. Se ei kannata. Olen myös kiitollinen ihanista hetkistä. Sanoin sen hänelle. Sellaista elämä on. Ja yhdestä olen iloinen: uskoin rakkauteen ja uskon yhä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: