Juoksemisesta

21 syys

Ne ihmiset inhoavat juoksemista, jotka eivät jaksa juosta. Minä tiedän, koska en itsekään joskus kauan sitten voinut sietää juoksemista. Nyt rakastan sitä.

Juokseminen on mahtavaa, koska silloin mieli on yhteydessä kehoon. Toisaalta, kun pääsee sopiviin juoksusfääreihin, keho menee menojaan ja mieli on jossain kaukana – se on upeaa.

Parasta juokseminen on mielestäni sateisessa myrskysäässä. Silloin tunnen olevani sissi. Luonto ja minä olemme yhtä. Tihkusade pistelee neuloina ihoa vasten ja minä menen eteenpäin. Jaksan! Sparta!

Juokseminen on myös ihanaa kesähelteellä. On kuuma, hiki valuu, jaksan! Sparta!

Juokseminen illalla on terapeuttista, koska silloin voi tyhjentää pään kaikesta. Kaikki on hyvin.

Juokseminen merenrannassa on parasta. Siellä myös usein tuulee.

Juostessa tekee mieli joskus nauraa tai tehdä rockyt ja nostaa kädet ilmaan voiton merkiksi. Olen myös juostessa itkenyt, mutta useimmiten kuitenkin laulan iPodin mukana.

Juosta voi missä vaan. Kesällä olin Amsterdamissa ja valitsin hotellin vieressä sijaitsevan puiston perusteella, jonne pääsin aamulenkille. Juoksijana on osa paikallista elämää.

En koskaan juokse yli kymmentä kilometriä. Yleensä juoksen 5.5 km.

Joskus aikaa siten mittasin aina juoksuaikani, en enää. Juoksen, koska se tekee minulle hyvää.

Juokseminen saa minut tuntemaan itseni vahvaksi. Kun juoksen, olen osa luontoa, olen elossa, jaksan. Kun juoksen, pystyn mihin vaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: