Muutoksesta osa I

6 Oct

Minun on pitkään pitänyt kirjoittaa muutoksesta, mutta en ollut oikein varma, kuinka asiani haluaisin ilmaista. Kaikki on muutosta, muutumme koko ajan. Elämämme muuttuvat, me muutumme, maailma muuttuu, sille ei voi mitään. Joskus muutosta voi kuitenkin ohjata haluttuun suuntaan.

Itse olen ajanut omaa muutostani nyt jo vuosia. Olin tosi onneton, siis sillä tavalla, kuin ihminen voi onneton elämässään olla, jos on tavoitellut ihan vääriä asioita ja sitten huomaa, että eihän tämä tuonutkaan onnea. No, siitä on jo aikaa, sanoisinko nelisen vuotta. Sen jälkeen olen pyrkinyt muutokseen, joka suurimmaksi osaksi on koostunut erilaisista asioista luopumisesta ja uusien asioiden omaksumisesta.En vaan hyväksynyt sitä, että muutos tulee luonnollisesti ja omalla ajallaan, vaan pyrin muutokseen rajusti ja kokeilin ääripäitä.

Tavallaan muutos kestää ikuisesti, eikä elämäänsä voi muuttaa tosta noin vaan. Paitsi, jos tajuaa, että muutos onkin suurimmaksi osaksi päänsisäistä, että pitää muuttaa asenne elämään. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, täytyy oppia nauttimaan tästä hetkestä.Täytyy nähdä maailman kauneus.

Kun aloitin kirjoittamaan tätä blogia, ajattelin, että kirjoitan vain puhtaasti paleohommeleista, mutta ei elämä ole niin yksinkertaista. Ei se ole häpeä, jos ei aina elä määritteiden (oli se sitten paleo- tai mikä tahansa määritelmä) mukaan. Elämä (ainakin minun elämäni) on niin paljon moniulotteisempaa. On tavallaan vaikeampaa kulkea sitä kuuluisaa keskitietä, kuin eristää itsensä ympäröivästä maailmasta ja elää jossain puhtaasti omien periaatteiden ja sääntöjensä mukaan. Pitkään ajattelin, että olen keskeneräinen, mutta tulen aina olemaan keskeneräinen! Silti – ja varsinkin siksi – tulee elää täysillä joka hetki!

Tavoittelin ennen täydellisyyttä, mutta sellaista ei ole. Koskaan ei tule hetkeä, jolloin kaikki olisi täydellistä ja siksi siihen pyrkiminen on turhaa.

3 vastausta to “Muutoksesta osa I”

  1. Kermaperse lokakuu 6, 2010 klo 21:35 #

    Pakko taas kommentoida. Niin moni viimeisistä postauksista olisi voinut olla vaikka mun kirjottamia! Varsinkin tämä ja tätä edeltävä postaus kosketti. Itsekin olen täydellisyyden tavoittelija (ja pilkunnussija). Olen joutunut erinäisistä syistä viime päivinä pohtimaan näitä asioita ja tajusin, että en minä ole ujo (jollaiseksi olen itseni mieltänyt), minä pelkään mokaamista ja kasvojen menettämistä! Pelkään siis tilanteita, joissa en osaa toimia. Muuten tuon itseäni hyvinkin mielelläni nykyään esille.
    Nyt siis koitan päästä tilaan, jossa mokaamisen pelko ei olisi läsnä.. Tilaan, jossa olisin vapaampi. Miksi pitääkin aina olla täysi kontrolli ja pyrkiä täydellisyyteen.. Mitä jos joskus vaan antautuis virran vietäväks ja tosiaan näkis kuinka kaunis se maailma on, ihan sellaisenaan, ilman mitään järjestelyjä.

    Ehkä pikkuhiljaa opin olemaan rennommin. Vuoden aikana on sentään jotain muutosta tapahtunut ja monia ihana asia esim. ihan vaikka vaan luonnossa on tuntunut siltä, kuin näkisi asiat ensimmäistä kertaa. Olen kuin pikkulapsi tutustumassa maailmaan! Ja rakastan sitä! Kuinka pienistä asioista voikaan tulla hyvä fiilis🙂

    Hyvää syksyä sinullekin!

  2. luolanainen lokakuu 7, 2010 klo 05:58 #

    Voisiko mokaamisen pelko johtua siitä, että alitajuisesti yrittää miellyttää muita, että haluaa olla pidetty? Onko se tarpeellista?

    Itse huomaan, että olen paitsi pelännyt ns. itseni nolaamista, myös mokaamista työjutuissa, ihan syyttä. Tämä luonnollisesti liittyy myös siihen täydellisyyden tavoitteluun. Onnekseni olen viime aikoina ruvennut unohtelemaan asioita. Unohtelen tapaamisia ja unohdan vastata ihmisten viesteihin. Joidenkin mielestä se saattaa olla huolestuttavaa, minusta hyvä asia, koska se tarkoittaa, etten säilö kaikenmaailman työjuttuja mielessäni, en stressaa.

    Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kuinka puhuu itselleen (mielessään) versus kuinka puhuu rakkaimmilleen. Minä en ikinä sättisi muita, niin kuin olen joskus sättinyt omaa kehoani tai mieltäni! Täytyy olla hyvä itselle.

    Luonnossa juuri huomaa, kuinka pienistä asioista hyvä mieli tulee. Ole rauhassa pieni lapsi, kokeile uutta ja nauti! Sitä se elämä on! Niin kuin sanottu, älä jahtaa onnea, anna sen olla juuri nyt!

Trackbacks/Pingbacks

  1. Muutoksesta, osa II | LUOLANAINEN - lokakuu 22, 2010

    […] muutoksesta jo kerran ja tarkoitus on kirjoittaa lisää. Kuten mainitsin, muutos on jatkuvaa ja […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: