Tuli palo

2 Jou

Olen paljon kirjoittanut juoksemisen ihanuudesta ja onhan se mahtavaa – se ei kuitenkaan ole ykköslajini. Ykköslajini on ihan muu ja se onkin sellainen juttu, että siihen kun kipinä iskee, se on menoa.

Olen lajini vuoksi joskus luopunut työstäni ja maastani, mutta sitten se kipinä sammui. Syitä oli monia, mutta en niitä halua sen tarkemmin analysoida. Ehkä siksi, että yksi syistä oli liika analysoiminen.

Mutta nyt alkaa tuntua siltä, että se kipinä on iskenyt taas. On se sama palo kuin joskus. Otan tunteen vastaan äärettömän iloisena ja kiitollisena – joskin myös hieman huolestuneena, koska tiedän kokemuksesta, että eräänlainen obsessoituminen kuuluu osaksi koko hommaa. Parasta on se suuri onnen ja voiman tunne, minkä laji antaa ja kamalinta se tuska ja ahdistus, kun pitää painaa, vaikka ei jaksa – tai tuntee olevansa huono ja on pakko painaa. Silti, ahdistuskin on tunne ja tunne on aina parempi kuin turtuminen. Tässä voi käydä niin, että taas menee työ ja kaikki muukin. Antaa palaa.

2 vastausta kirjoitukseen “Tuli palo”

  1. Minna 6 joulukuun, 2010 klo 10:15 #

    No kerroppas meille mikä se semmonen laji on misä palo vois olla suurempaa kun juoksussa? 🙂

    • luolanainen 6 joulukuun, 2010 klo 13:03 #

      Hei Minna, en tiedä, paljastanko todellista lajiani – ainakaan vielä. Ehkä siksi, että en halua, että tästä tulee lajiblogi. Tosin voipi olla, että muutan mieleni. 🙂 Oikeastaan lajilla ei ole mitään merkitystä, koska jokaisella on oma palonsa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: