Cityhipin synninpäästö

28 Jou

Tulipa ratkaistua eräs minua vaivannut eksistentiaalinen dilemma, joka melkein ehti kriisiksi puhjeta. Kyseenalaistin nimittäin koko luolanaiseuteni. Enhän minä missään luolassa asu, enkä edes metsästä. Ostan luomulihani Stockan herkkutiskiltä ja blendailen megakalliita superfoodsmoothieita Helsingin ytimessä. Ostan eko-sitä ja eko-tätä, eli kulutan enemmän kuin on tarpeen. Työskentelen paholaisen advokaattina kaupallisessa roolissa. Kaiken kukkuraksi kehtaan salanimellä peräänkuuluttaa luolaelämän ihanuutta.

Sitten ymmärsin, että olen ottanut itseni aivan liian vakavasti. Ei kai kukaan oleta, että oikeasti asuisin luolassa tai keräilisin marjoja lounastunnilla. Haloo, elämme nykyaikaa. Jep, olen se cityhippi – sellainen, joille isäni naureskelee. Mutta mitä sitten? Täytyy olla mielenkiinnon kohteita, muuten tylsistyy. Minä opiskelen gojimarjatiedettä ja koen maailmantuskaa. Paitsi en koe enää, tuska ei auta ketään.

On hyvä tiedostaa asioita ja on vielä parempi muuttaa tottumuksia, mutta en ole valmis oikeaksi luolaihmiseksi. Ainakaan vielä. En ole ennenkään elämässäni saavuttanut ehdottomuudella kuin ongelmia. Se on se keskitie! Minä luen muotilehtiäni ja elän citykuplassani luolassani, enkä suostu pahoittamaan mieltäni, vaikka muoti onkin ihan syvältä. Tavallaan. Mutta kun rakastan kaikkea kaunista! Jos muotia ei olisi ollut olemassa, olisin keksinyt sen, varmasti olisin! Olisin myös keksinyt suklaan, aurinkolasit ja iPodin.

Tähän samaan hengenvetoon tuntuu hyvältä tehdä pari muutakin tunnustusta. Sex and the City on mielestäni tosi hyvä. Minulla on kahdeksan paria urheilukenkiä, mukaan lukien kaksi paria, jotka ovat ns. epäkenkiä, eli ne ovat kuin eivät olisikaan. Ostin vähän aikaa sitten uuden kännykän rikki menneen tilalle ja päädyin megaluuriin, joka on melkein kuin tietokone. Yksinkertaisempi olisi riittänyt. Mutta niinhän se on, melkein aina yksinkertaisempi ja vähempi riittäisi, mutta kun kaikkea on saatavilla.

En silti taivu ihan kaikkeen. Haluan yksinkertaistaa elämäni. En halua kiirehtiä. En halua uraa. En halua statusta, enkä ylennystä. Uskon, että parasta ruokaa ovat lanttu, ahven, hirvi, puolukka ja sen sellaiset. Tulen aina rakastamaan luontoa ja kritisoimaan nyky-yhteiskuntaa. Sitä, että pitää olla omistusasunto, volvo, isillä hyvä työpaikka ja lapsilla pleikka. Viikko tehdään töitä ja viikonloppuna vedetään lärvit, ”nollataan tilanne”. En liity Facebookiin, enkä hanki televisiota. Aion opetella metsästämään ja selvitymään luonnossa, Hitsi, vielä opettelen selviytymään tässä yhteiskunnassa! Kuka tietää, ehkä jonain päivänä muutan luolaan ja ryhdyn omavaraiseksi, mutta vielä en ole siihen valmis.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: