Arkisto | tammikuu, 2011

Tunnustus

31 Tam

Sain Tiinalta tunnustuksen, kiitän ja kumarran!

Ymmärtääkseni tämä ehkä tarkoittaa sitä, että myös minun pitää tunnustaa seitsemän asiaa. Tunnetustihan bloggaan anonyymisti ja se joskus harmittaa. Mielestäni viesti on aina vakuuttavampi kun se tehdään omalla nimellä (ja naamalla). En kuitenkaan (vielä) ole valmis paljastamaan henkilöllisyyttäni suoraan, tässä vähän osviittaa siitä, kuka ja mikä olen:

1. Olen taiteen (ikuinen) kandidaatti
2. Rakastan nyrkkeilyä
3. Söisin aina mieluiten sormin (siksi kai olen luolanainen)
4. Rakastan hip hopia (mutta myös klassista)
5. Olen täysin koukussa suklaaseen (nykyään raakasuklaaseen), mutta harkitsen lakkoa
6. Olen miehen puutteessa (auts)
7. Tunnen itseni yleensä ihan teiniksi

Antaisin tunnustuksen Kukka Laaksolle, mutta hän sai sen jo. Tarkoittaako tämä sitä, että Kukka tunnustaa 14 asiaa? Jään mielenkiinnolla odottelemaan.

Sokerina pohjalla jokeritunnustus. Juuri nyt tämä biisi on tosi hyvä. Nolo.

This Is So Ugli

29 Tam

Elämäni on melkoista haipakkaa juuri nyt. Olen yleensä allerginen sanalle kiire, mutta nyt on kyllä monta rautaa tulessa. Täysipäiväisen leipätyöni ohessa kirjoitan liiketoimintasuunnitelmaa ja työstän jo vireillä olevia toimeksiantoja (jee!). Niiden lisäksi aloitin juuri erään ohjaajakoulutuksen. Yritän myös ehtiä treenaamaan kuusi kertaa viikossa. Se tarkoittaa sitä, että käyn kotona oikeastaan vain kääntymässä. Perheelle tai ystäville ei ole aikaa. En ehdi kirjoittaa blogiinikaan kaikista niistä asioista, joista haluaisin kertoa. En ole ehtinyt tehdä ruokaa mummi raukalle, joka joutuu tyytymään eineksiin (auts!). Minulla ei ole pesukonetta, enkä ehdi pesulaan, pyykkivuori kasvaa ja on pakko pestä käsin tärkeimmät.

No, tästä ei ollut tarkoitus tulla valitusvirsi, päinvastoin. Minulla on sellainen tunne, että nyt tai ei koskaan. Olen sellaisen muutoksen äärellä, että on pakko puristaa, tämä ei jatku ikuisesti. Pari kuukautta vielä pahinta härdelliä ja sitten saan jo vähän nauttia työni hedelmästä. Ja se hedelmä on makea ja ihana, vähän niin kuin Ugli.

Maksu

29 Tam

Mark Sisson puhuu macadamiaöljyn puolesta – ihan niin kuin minäkin. Namnam. Harmi ettei sitä saa Suomesta – tietääkseni. Stockan Herkusta ainakin saa nykyään maksuja irtona, nekin ovat herkkua. Maksu. Hmm.. taisin juuri keksiä rakkaalleni uuden lempinimen.

Edit! Jälkikäteen vasta tajusin, mitä maksu suomenkielessä tarkoittaa. Olenpa pöhkö. Ajattelin vaan naps-muks-maks-maksu. En miettinyt mitään maksua. Hmph.

Hesse sen sanoi

27 Tam

“Happiness is a how; not a what. A talent, not an object.” -Hermann Hesse

 

Rakkauden huuma on paras huuma

26 Tam

Projekti downsfiftaus sujuu ennaltasuunniteltua jouhevammin. Oikeastaan kaikki menee niin putkeen juuri nyt, ettei auta kuin pitää hatusta kiinni ja hypätä pää edellä, wiuuuh! Nyt ei ole vaihtoehtoja. On uskallettava vääntää nupit kaakkoon ja tehdä unelmista totta.

Olen aiemmin elänyt siinä harhaluulossa, että muka toteutan itseäni ja teen oman tahtoni mukaan. Totuus on, että olen tehnyt elämässäni kompromisseja. En sitten kuitenkaan ole tehnyt ihan juuri niin kuin haluan. Olen ollut aivan liian vastuullinen. Olen ajatellut liikaa sitä, mitä muut ajattelevat. Olen antanut liikaa painoarvoa sellaisille asioille kuin turvattu toimeentulo ja imago. Bullshit sanon minä. Nyt minua ei enää pidättele mikään! Toimeentuloni tulee olemaan epävarma ja imagoni menee uusiksi – minusta tulee minä. Ja arvatkaas mitä? Se tuntuu niin hel**tin hyvältä. En aio pidätellä pätkän vertaa! Aion puskea pää edellä ja leikkiä elämälläni.

(Koska elämästä tuli niin kovin vakavaa?)

Rakkauden huumassa valmistin ystävälleni rakkauden kakkua. Koska nuolin kulhon, tiedän, että se on hyvää. Eläköön elämä!

Brownie Love

Pohja: pari kourallista taateleita, saman verran saksanpähkinöitä, kaakaonibsejä ja sopivasti raakakaakaojauhetta. Monitoimikoneella / sauvasekoittimella sekaisin. Seos painellaan vuoan pohjalle. Kuorrute: 1 1/2 avokadoa, loraus agavea (en suosittele muuten kuin rakkauden huumassa, melkein kuin sokeria, might get you wasted baby), puoli desiä raakakaakaojauhetta, ripaus suolaa, puoli desiä sulaa kookosöljyä, makeutukseen lucumaa ja mausteeksi kanelia. Levitetään pohjan päälle ja koko kauneus pakkaseen jähmettymään. LOVE.

 

Mukasushia, clap, clap!

24 Tam

Jokin aika sitten loukkasin ranskalaisia valmistamalla Bouillabaissea purkkilohesta – nyt on aika pyytää anteeksi japanilaisilta, kun väitän tehneeni sushia. Itse asiassa tämä oli elämäni ensimmäinen kerta, kun edes yritin valmistaa sushia. Sushimaton hommasin jo kauan sitten. Leväarkin sisälle kääräisin ”riisiä” eli raastettua kukkakaalia, jonka joukossa ravintohiivaa, tonnikalamajoneesia, kurkkua ja wasabia. Haizala. Vinkki: täytteeksi sopisi vielä paremmin kananmunan kera esikypsytetty tahmainen ”riisi”. Lisukkeeksi whatever, sushia(kaan) ei kannata ottaa turhan vakavasti. Seuraksi vaaleanpunaista poppia. Clap your hands!

Biutiful, no?

23 Tam

Kävin eilen katsomassa Biutiful-elokuvan, enkä tiedä, mitä ajatella (varoitus, tämä kirjoitus saattaa paljastaa liikaa elokuvasta niille, jotka haluavat nähdä leffan ja yllättyä). Okei, menin katsomaan filmin melkein vain sillä perusteella, että pääosassa on hottiakin hotimpi Javier Bardem (eikä ollut ensimmäinen kerta). Mutta yksi raamikas mies ei tee karusta leffasta kaunista. Karu se nimittäin oli ja karummaksi muuttui. Ensimmäiset puoli tuntia olin ihan pihalla ja sitten alkoi painajainen. Kaikki kamaluus, mitä elämässä vaan voi kuvitella oli puristettu kahden ja puolen tunnin pakettiin. Kun jo ajattelin, ettei mikään voi pahemmaksi muuttua, seuraavassa kohtauksessa tapahtui jotain vielä kamalampaa, kunnes lopulta itkeä pillitin lähes hysteerisesti. En ole itse asiassa varma, olenko edes nähnyt elokuvaa – ehkä näinkin painajaista. Mutta elokuva sai minut ajattelemaan ja ajattelen yhä. Ja nyt leffa tuntuu hyvältä, vaikkakin kamalalta. Kaunis se ei ollut.

%d bloggers like this: