Ikuisia kysymyksiä ja siemenleipää

2 Feb

Olipas taas sellainen päivä, että huh huh. Kiitin mielessäni (ketä – itseänikö?), etten joudu ikuisesti kantamaan vastuuta niin kuin kannan nyt. Niin kuin varmasti monessa muussakin työssä, myös minun alallani saa varmasti koetella rajojaan – ja nyt puhun nimenomaan stressin siedosta.

Mikä se on, joka ajaa meitä työtä tekeviä eteenpäin? Miksi niin monet valitsevat pitkät työpäivät ja turvatun toimeentulon sen sijaan, että olisivat vapaita, joskin vähemmällä toimeentulevia? Miksi köyhyyteen yhdistetään epäonnistuminen ja varakkuuteen menestyminen? Kuka määrittelee sen, mikä on tarpeeksi? Tai mikä tarpeetonta?

Olen melko avoimesti puhunut tulevista koitoksistani niin kollegoille, asiakkaille ja ystäville ja suurimman osan ajasta palaute on paitsi positiivista ja kannustavaa, usein myös haikailevaa. Kunpa minäkin. Ihmiset ympärilläni ovat ihan hel**tin väsyneitä. Tänään eräs tuttuni kertoi, että on missannut oman lapsensa lapsuuden, koska on tehnyt niin kauan niin pitkää päivää. Sanoi olevansa loppuun ajettu.

Miksi me jatkamme samaa rataa? Miksi meidän pitää saada aina vaan enemmän? Miksei meille mikään riitä? Miksemme ryhdy yhdessä lakkoon ja sano, että kiitti mulle riitti, en halua tätä enää yhtään. Haluan elää!

Niin miksemme?

Ja sitten päivän kevennys eli kaksi reseptiä. Olen valmistanut viime aikoina aika paljon mantelimaitoa: pari kourallista manteleita likoamaan yöksi ja aamulla blenderillä sekaisin ja siivilän läpi. Maito nautitaan tietysti marjojen, macan, siitepölyn ja päkyjen kanssa, mutta ylijäämämantelimöhnästä kannattaa tehdä siemenleipää: möhnän joukkoon hampun siemeniä, chia-siemeniä, pellavansiemenrouhetta (ihan mitä vaan siemeniä), pari tuoretta tomaattia sekä jonkin verran aurinkokuivattua tomaattia, suolaa ja vaikka basilikaa. Blenderillä sekaisin koko roska ja veitsen avulla leivinpaperin päälle pellille ohuen ohueksi levyksi. Jos on kuivuri, niin sinne ja jos ei niin kokataan uunissa matalassa lämpötilassa kauan. Ideana olisi tietysti, että leipä olisi raakaravintoa, mutta omatuntoni ei anna kuivattaa leipää uunin luukku auki koko yötä 40 asteessa. Eli korkeampi lämpötila kypsentää ruoan (nopeammin), mutta hei, life goes on. Nautitaan esim. peston ja hapankaalin kera.

2 vastausta to “Ikuisia kysymyksiä ja siemenleipää”

  1. Alice helmikuu 3, 2011 klo 19:51 #

    Mun opiskelut ei tällä hetkellä mene putkeen (eli makaan kotona ja ihmettelen että mitäs tässä tekis). Jatkuvasti kysellään, että mites opinnot ja millon haet kesätöitä. IHmisarvo riippuu työstä tai opiskeluista.

    Mun mielestä optimi tilanne ois se, että tekisin freelancerina koirankoulutusta. Ja huolehtisin samalla isosta eläinlaumasta, joka antais mulle myös ruokaa (vuohia, kanoja). Kirjottelisin kirjoja millon mistäkin.

    Mun mielestä on kiva tehdä asiat omaan tahtiin. Ja keskittyä siihen, mitä oikeasti haluaa tehdä. Silloin tällöin tuntuu siltä, että ois kiva kun olis töissä. Mutta sitten taas miettii, että vaihtaisinko aamuvenyttelyt hätäisiin ”aamuviideltä kuppi kahvia naamariin ja menoks”-aamuihin.

    Mä en oikein tiedä mitä mä elämälläni teen. Jotain kivaa toivottavasti.

    • luolanainen helmikuu 3, 2011 klo 20:05 #

      Niinhän se menee, että sitä haluaa, mitä ei ole. Silloin kun ei ollut työtä, halusin sitä. Tosin silloin minulla ei ollut kokemustakaan ja paloin halusta olla oman alani ammattilainen, heh.

      Nyt kun katson taaksepäin, luontevinta minulle on kyllä omaan tahtiin työskentely – esimerkiksi opiskeluaikoina. Siinä saattaa joskus mennä koko yö, mutta mitä sitten, kun ei ole kiire mihinkään eikä aikatauluja.

      Minä en ole oikeastaan avoimesti edes kertonut, mikä oma haaveeni on. Mutta se liittyy hyvinvointiin ja urheiluun ja siitä näyttää tulevan totta, mikä tuntuu uskomattomalta.

      Kokemuksesta tiedän, että kun on paljon actionia, saa myös paljon aikaan. Mutta jos on löydempi tahti, helposti veltostuu. Onneksi kaiki menee sykleittäin.

      Ei aina tarvitse tietää, mitä elämällään tekee – kunhan jotain hyvää joka päivä kuitenkin. Haaveilla on tapana viedä eteenpäin, kunhan ei lakkaa uskomasta siihen, että kaikki on mahdollista. Voin kuitenkin kertoa että ei, sinä et halua “aamuviideltä kuppi kahvia naamariin ja menoks”-aamuja.😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: