Saat sen mistä luovut

9 Feb

Saat sen mistä luovut on Tommy Hellstenin hieno kirja. Tämä postaus ei kuitenkaan kerro kirjasta, vaan siitä, että.. nooh, saat sen mistä luovut. Useinhan luopuminen nähdään negatiivisessa valossa. On se niin vaikea luopua. Niin kai se onkin, jos ei ole valmis ymmärtämään, että luopuminen on välttämätöntä, jotta pääsee eteenpäin ja saa jotain muuta tilalle.

Itse olen viimeisen kymmenen vuoden aikana luopunut seuraavista melkolailla tässä järjestyksessä (nyt minua hieman riipaisee ajatus siitä, että olen todellakin joskus halunnut kyseisiä asioita elämääni): tupakka, alkoholi(n liikakäyttö), pikaruoka, viha, katkeruus, epämääräiset ihmissuhteet, sokeri, ehdottomuus, vilja, maito, kahvi, ura, crosstrainer, kevyttuotteet, broileri, itseruskettavat voiteet, parabeenit ja sulfaatit. Muun muassa.

Yhteistä kaikille on se, että olen joskus kuvitellut niiden antavan minulle nautintoa, kunnes olen huomannut, että asia onkin ihan päinvastoin.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen sen sijaan saanut: kestävyyttä, voimaa, voita, superfoodeja, mielettömästi energiaa, terveyttä, ihanaa luomuruokaa, rakkautta, ystäviä, kärsivällisyyttä, harrastuksen, jota rakastan, terveen kehon, mielen, ihon ja vatsan. Olen niin paljon läheisempi perheeni kanssa. Olen onnellinen omassa elämässäni. Minulla ei ole krapulaa – enkä siis enää hukkaa elämästäni sekuntiakaan. Olen oppinut rakastamaan itseäni ja muita, nauttimaan elämästä selvin päin ja uskomaan siihen, että kaikki on ja tulee olemaan hyvin ilman, että pitäisi aina saada lisää jotain.

Wau!

Käytännössä olen esimerkiksi vuosia tiennyt, että sokeri, vilja ja maito eivät sovi minulle. Kehoni viestitti siitä jo kauan sitten. Oli vaan niin hitsin vaikeaa luopua niistä, koska en ollut valmis. Keksin aina tekosyitä. Kahviin piti saada maitoa (lopetin muuten kahvinkin ja opin rakastamaan teetä – enkä enää tarvitse kofeiinia pysyäkseni hereillä). En kehdannut sanoa ei mummin leivoksille. Aina jotain. Loppujen lopuksi on ollut todella helppoa elää ilman niitä kaikkia, koska oloni ilman niitä kolmea on vaan niin mahtava. Ei tarvitse syödä sellaista, jota keho ei halua. Sitä paitsi saan finnejä niistä kaikista ja nyt kun ihoni on vihdoin niin hyvässä kunnossa, en anna sitä pois, en millään.

Sama muotilehtien kanssa. Vielä vähän aikaa sitten halusin ostaa lehtiä, kunnes (vasta) oivalsin, että kyse ei ole siitä, että lehdet antaisivat minulle esteettisiä elämyksiä tai mitään muutakaan. Päinvastoin ne yrittävät kertoa minulle, että vielä pitäisi ostaa ja saada ja olla vähän enemmän ja blaah blaah blaah. Lehdethän ovat täynnä photoshopattuja naisia, ihan huttua. Miksen sitä ennen tajunnut? Koska en ollut valmis. Mutta nyt minulla on aikaa lukea kirjoja aiheita, jotka minua kiinnostavat.

Onneksi luopua – eli saada – voi aina enemmän. Aavistelen, että seuraavina listallani ovat suklaa (paitsi raakasuklaa), tavara, kynsilakka (ehkä), juusto, meikkivoide, hiuslakka sekä tarpeeton ostaminen (tätä toteutan jo hitaasti, mutta varmasti). Sitten kun olen valmis luopumaan siis.

Tätä biisiä kuuntelen, kun kävelen aamuisin töihin. Silloin haluan laulaa ja tanssia. Poikkeuksetta.

10 vastausta to “Saat sen mistä luovut”

  1. Mikko Moilanen helmikuu 10, 2011 klo 02:36 #

    Nein! Älä luovu kynsilakasta! Ainakaan kokonaan. Kynsilakat on mielenkiintoinen pähkäilyn aihe naisessa.

    Kännit (pienet) on hyvä prätkäreissuilla lepopäivinä.

    Mitä vikaa maidossa on? Maito on hyvää!

    • Mikko Moilanen helmikuu 10, 2011 klo 02:42 #

      Kynsilakat voi myös tehdä kynsistä kestävämmät.

      • luolanainen helmikuu 10, 2011 klo 07:00 #

        Jaa kestävämmät.😀 Olen aiheesta kyllä vähän samaa mieltä ja tykkään kynsilakasta kovasti. Mutta kännejä en vedä paitsi ihan vahingossa.

  2. Mikko Moilanen helmikuu 10, 2011 klo 08:19 #

    Et kertonut, että miksi maito pois..

  3. Minna helmikuu 10, 2011 klo 13:10 #

    Mikä se sinun rakas harrastus on? Onko se jokin uusi?

    • luolanainen helmikuu 10, 2011 klo 19:18 #

      Harrastus on vanha ja rakas. En ole tarkoituksella siitä kirjoitellut – muuten en muusta koskaan kirjoittelisikaan.😀 Kyseessä on kamppailulaji, joka jälleen kerran vie kaiken aikani. Jos en kamppaile, ajattelen kamppailua. Oh! On se ihanaa.

      • Mikko Moilanen helmikuu 11, 2011 klo 00:23 #

        Paini? xD Jos olisi paini, niin olisi mielenkiintoista ottaa matsi🙂

  4. Mikko Moilanen helmikuu 10, 2011 klo 16:01 #

    Oho *nolo* siellä lukiki, että miksi maito pois.

    • luolanainen helmikuu 10, 2011 klo 19:17 #

      Niin, olen siis tullut siihen lopputulokseen, että maito, joka on siis ensisijaisesti nopeasti kasvavien vasikoiden ravintoa – ja nykyään vielä ankarasti jalostettua – ei ole se, millä minä haluan itseäni ravita. Voin paremmin ilman. Lue: ihoni voi paremmin ilman. En halua kenellekään saarnata (saarnaan silti), mutta tehotuotetussa maidossa ei ole mitään luonnollista (eikä luolassa ammu lehmät eivätkä muut, vuohi ehkä pihalla huutelee. Ehkä.).

  5. Mikko Moilanen helmikuu 10, 2011 klo 22:06 #

    Ei voi ikinä tietää, että ovatko luolamiehet hyödyntäneet muita kuin eläinkunnalta saatavilla olevia maitovarastoja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: