Ajatuksia, osa 684

13 Hel

Jaahas, saisinkohan viime aikojen ajatuksista koottua jonkinlaisen paketin. No, ensinnäkin projekti downshiftaus. En ole juurikaan ehtinyt paneutua siihen käytännön tasolla. Toisaalta olen ehkä tehnyt paljonkin. Tuntuu ainakin siltä, että minua revitään vähän joka suuntaan ja jos en ole varovainen, teen kohta töitä aamusta iltaan viikonloput mukaan lukien. Minun pitää aina välillä muistuttaa itseäni siitä, että tarkoitus on tehdä vähemmän ja olla vapaa. V-A-P-A-A. Nyt olen jo puoliksi tunkemassa itseäni ties sun mihin projektiin. Kun kaikki vaan on niin mielenkiintoista. Haluaisin tavallaan määritellä itseni uudelleen, että mikä ja kuka minä oikein olen ja keskittyä vain niihin asioihin, jotka tukevat minun juttuani. Eli hyvinvointia ja kaikkea sitä, mistä tännekin kirjoitan. En kuitenkaan ole ihan varma, kannattaako rajata yhtään mitään, että jos vain tekisinkin vähän kaikkea.

Toisaalta mikään ei varsinaisesti etene, koska minulla ei ole tarpeeksi aikaa. Arki menee töissä ja treeneisssä, syödessä ja palautuessa, viikonloppuisin ehdin ehkä tehdä vähän jotain muutakin. Sukulaiset käyvät kuumana, kun en ennätä kyläilemään. Itseäni harmittaa, kun en ehdi edistämään tulevia projekteja. Haluaisin lukea enemmän, haluaisin ulkoilla, haluaisin tehdä enemmän ruokaa ja kirjoittaa.

No, kuinka olen nyt sitten ratkaissut tämän ongelman? Lähden matkalle. Järkevää. Kunhan pääsen irti nykyisestä päivätyöstäni ja saan toiminimeni pystyyn, pakkaan kassini välittömästi ja lähden yksin Aasiaan vähäksi aikaa, ehkä reilu kuukaudeksi. Teen sitten sieltä käsin hommia ja otan etäisyyttä kaikkeen. Menen sinne treenaamaan, kirjoittamaan ja olemaan hippi.

Mitäs muuta.. eilen vietin aikaa ystäväni kanssa. Emme vielä tunne toisiamme kovin hyvin ja olemme tavallaan tutustumisvaiheessa. Söimme hyvää ruokaa ja joimme hänen itsepoimimaansa yrttiteetä ja analysoimme asioita oikein kieli poskella. Lainaan nyt hänen teoriaansa siitä, miksi naiset heti rupeavat pelkäämään, kun ottavat askelen kohti ihmissuhdetta. Kun tulee se hylätyksitulemisenpelko. Ja miksi? Niin juuri miksi? Kun elämä on muutenkin niin hel**tin hienoa ja kaikki on upeasti kun elää ja on yksin, niin mitä väliä sillä on, jos joku ei sitten tykkääkään ja joutuu hylätyksi ja palaamaan, niin mihin? Siihen omaan upeaan elämäänsä. Niinpä niin. Tämä oli siis hänen ajatuksensa, johon minä yhdyn täysin, enkä pelkää enää ikinä.

Ystäväni ei tiedä, että kirjoitan tätä blogia (vain kaksi ihmistä koko maailmassa tietävät, kuka olen, terveisiä sinne), mutta sanoi, että olen sellainen villinainen. Se lämmitti sydäntäni. Samoin se, kun pomoni tokaisi, ettei hän oikein näe minua yksityisyrittäjänä, kun olen sellainen luonnonlapsi. Niin olenkin!

Puhuimme eilen myös lapsettomuudesta ja nyt tarkoitan nimenomaan vapaaehtoista, haluttua lapsettomuutta. Kaikella kunnioituksella kaikkia heitä kohtaan, joilla on lapsia, mutta kun se ei ole kaikkien juttu. Ja vaikka saattaisinkin joskus muuttaa mieleni ja haluta lapsia – mikä tällä hetkellä näyttää epätodennäköiseltä – olen nauttinut joka sekuntista, kun olen ollut vapaa olemaan ja tekemään ja menemään. Minä haluan matkustaa, haluan olla vastuuton ja haluan nukkua päiväunia. En halua ikinä vanheta. Ystäväni mukaan se tulee toteutumaan, koska vain ne, joilla on lapsia vanhenevat. Heheheeheh. Kaikki ne unettomat yöt ja hiusten repimiset.

Tänään on muuten luolassa soinut reggae. Kesä talven keskellä. Tekisi mieli vaan jammailla jossain kookospuun alla auringossa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: