Arkisto | Angstia RSS feed for this section

Broileri Is So Sad – And So Am I

20 Tam

..broileria. Never again!

Mainokset

Luolanaisen vapautusrintama

18 Tam

Ystäväni kirjoitti minulle tänään sähköpostia aiheesta paleo. Että on olemassa blogeja, joissa aiheesta kirjoitetaan kuin se olisi jokin kultti tai uskonto. Että eikös ruoka ole vain ruokaa ja niin edespäin. Jep. Olen ihan samaa mieltä – tavallaan – ja usein itsekin ihmettelen, että miksi ihmeessä jaksan postata tänne vaikkapa pihvien kuvia. Ja tiedän kyllä, mitä hän tarkoitti paleohurmosblogeilla. Mistä tahansa voi muodostua kultinomainen yhteisö, kun asioita käsitellään mustavalkoisesti ja huumorintajuttomasti.

Menee vähän syvälliseksi taas, mutta menköön. Elämä on leikkiä, elämä on leikkiä, lal-lal-laa.

Itsekin usein ajattelen, että hitto, miksi pitää miettiä sellaisia asioita kuin ruoka tai kuluttaminen tai treeni tai oravanpyörä ja sitä ja tätä. Mutta kun minä en voi hyväksyä sitä, että pelkästään siksi, että erilaiset riistofirmat saavat mahdollisimman helpolla mahdollisimman paljon fyffeä, meille syötetään huttua ja pajunköyttä kaupan päälle. Minä en voi hyväksyä sitä, että minä jonain päivänä voisin antaa periksi ja mennä lopullisesti virran vietävänä raataakseni loppuelämäni niska limassa siitä samasta syystä ja kiireessä vetäisin pikaruokaa ja voisin pahoin ja perjantaisin vetäisin lärvit, koska pitää nollata pää tai jos en jostain syystä viitsisi, niin sitten katsoisin telkkaria sohvalla. Tiedän, että niin voisi helposti käydä ja niin on joskus käynyt. Huoh. Joten minun pelastuskeinoni pääni vedenpinnan yläpuolella pitämiseksi on kirjoittaa ajatuksiani ylös ja jäsentää niitä vaikkapa lokeroon paleo ja toivoa, että joku on joskus kanssani samaa mieltä ja jaksan taas eteenpäin vastatuulessa. Kirjoitan, koska haluan ravita ruumistani oikealla ruoalla ja mieltäni jollain muulla kuin Big Brotherilla ja ruumis matkalaukussa -otsikoilla. Koska minun sieluni huutaa vapautusta asfalttiviidakon vankilasta. Siksi!

Huh.

Epäilen ajatuksiani oikeastaan vain silloin, kun olen todella väsynyt tai erityisen turhautunut. Muuten voin oikein hyvin ja olen iloinen. Tänään minua ilahdutti erityisesti juttu miehestä, joka huutokauppasi omaisuutensa muuttaakseen Thaimaahan. Se on se juttu, se on elämää. Ei pelkkää netissä jaarittelua, vaan teko. Minä olen kyllästynyt kulkemaan vastatuulessa, olen kyllästynyt tavaraan, haluan vapautta. Myyn omaisuuteni ja menen sinne, missä nyt haluan olla. Niin sitä pitää. Haluaako joku ostaa minun omaisuuteni?

Paleo says no potato, Charlie wants a Big Potato:

Saisinko sieluni takaisin kiitos?

7 Tam

Sain juuri järjettömän puuskan. Tulin kotiin ihanan illan jälkeen. Kaikki oli tosi hyvin. Oli niin kiva nauraa vanhojen ystävien kanssa – ystävien, jotka olen tuntenut puolet elämästäni. Tulin siis kotiin ja katselin ympärilleni. Näin kaiken tavaran ja minua ällötti.

Tavara on se, joka pidättelee ihmistä pois elämästä ja kokemuksista. Se pidättelee minua siltä elämältä, jonka minä haluaisin elää. Tavara ja työ. Työ, koska sitä pitää tehdä, jotta on rahaa ylläpitää sitä, mitä ei edes tarvitse.

Todella älykästä.

Yht’äkkiä tajusin, että minulla on velkaa, koska olen halunnut enemmän kuin mihin minulla on ollut varaa. Ja minä en sentään ole sielä pröystäilevimmästä päästä. Minulla ei ole TV-tasoa eikä autoa eikä sohvapöytää eikä edes sohvaa. Ei DVD-laitteita eikä mikroaaltouunia eikä kahvikonetta eikä digiboksia, ei edes kirjahyllyä. Minulla on ruokapöytä ja sänky. Kaksi mattoa ja ostoskärryt, jotka toimivat kirjojen säilytyspaikkana. Silti olen saanut tuhlattua elämässäni enemmän kuin on tarpeen. Miten se voi olla mahdollista?

Viimeisten 10 vuoden aikana minulla on ollut 13 eri osoitetta neljässä eri maassa. En ole halunnut omaisuutta, koska tavaraa on vaikaa kuljettaa mukana. Nauroimme aina ystäväni kanssa, että muutamme taksilla. Se on totta! Tai lentokoneella, jonka matkatavararajoitus on 25kg.

Nyt alkaa tuntua siltä, että minulla on liikaa. Jos ajattelen taaksepäin niitä aikoja, jolloin olin onnellisimmillani, olen varma siitä, että upeimpia hetkiä ovat olleet ne, jolloin olen ollut vapaa. Luonnossa. Hyvässä seurassa. Terveenä ja vahvana. Olen ollut auringossa. Paikalla ei ole väliä. Taatusti onnellani ei ole ollut mitään tekemistä omaisuuden kanssa.

Huomatkaa, että sanoin onnellisimmillani. En siis koe, että se hetki on nyt. Tämä on kamalaa myöntää, mutta minusta tuntuu, että olen ehkä vähän väärässä paikassa. En tee sellaista työtä, joka olisi yhtä elämänarvojeni kanssa. Minusta on kamalaa, että olen loukussa taloudellisesti, koska joudun joka kuukausi maksamaan pois velkaa, opintolainaa ja muuta. Minun on tehtävä työtä tai joudun kuseen. Shit.

Ihan oikeasti haluaisin myydä pois kaiken omaisuuteni, maksaa pois velkani ja ajaa autolla auringonlaskuun.

Mutta onko minusta siihen?

Ps. Todennäköisesti huomenna kadun sitä, että kirjoitin niin avoimesti.

Juupas eipäs

29 Mar

Tulipa tänään sellainen ajatus mieleeni, että kaikesta voi olla varma. Tai sitten ei mistään. Tarkoitan sitä, että jos on tarpeeksi vakuuttava, mikä tahansa voi olla ns. totta. Kirjoitin esimerkiksi viime viikolla, että päämäärät ja tavoitteet saattavat olla turhia. Yhtä hyvin voisin väittää, että pitää ehdottomasti olla päämääriä, koska ilman niitä ei.. no, pääse perille.

Olen monesti maininnut, että haluaisin kulkea keskitietä. Toisaalta sisälläni asuu melkoinen ääri-ihminen ja joskus tuntuu, että jotain puuttuu, jos en saa revitellä elämässä niin, että paukkuu. Hitto, tunnen mieluummin kipua kuin en mitään. Haluaisin uskoa, että meditaatio tuo onnen, mutta olen aika onnellinen ilmankin ja saan mielenrauhaa, kun riehun tarpeeksi.

Ja ne ruoka-asiat. Joka paikasta tulee eri infoa. Itse olen nyt kaiken kokeilleena valinnut tämän luolalinjan ja haluan uskoa siihen, että esimerkiksi vilja- ja maitotuotteet ovat pahasta – ennen tosin käytin maitotuotteita ongelmitta. Mummini elää lähinnä leivoksilla ja voi erittäin hyvin ikäisekseen (90).

Pelastunko syömällä luomua ja välttämällä lisäaineita ruoassani ja sulfiitteja samppoossani? Elänkö pitkään ja onnellisena jos harjoittelen intervallityyppisesti ja lopetan alkoholin käytön? Mistä sen tietää? Kokemus kertoo, jep. Mutta siihen vaaditaan koko elämä. Sillä välin pitää valita, kenen puolella seisoo ja uskoa. Uskoa siihen, että tämä on nyt se juttu.

Kuka minä tai kukaan muukaan olen sanomaan, kuinka elää ja minkälaisia valintoja tehdä? Mikä on tärkeää? Pitääkö olla periaatteita vai pitääkö olla ilman periaatteita? En osaa tähän nyt vastata itsekään.

Viihdettä vai ihmiskunnan tuho?

24 Lok

Olin eilen illalla kymmenen vuotta nuoremman työkaverin luona kylässä. Illan aikana tajusin, kuinka pihalla olenkaan. Ensinnäkin, lopetin baareissa käymisen lähes kokonaan pari, kolme vuotta sitten. Joskus käyn juomassa lasillisen skumppaa ja siloinkin aina samassa baarisa, jossa olen käynyt jo alaikäisestä lähtien. Minua ei vaan saa baarikierrokselle juuri millään.

Ehkä joku oikeasti nauttii siitä, että voi viikonloppuisin vetää känniparaatia ympäri kaupunkia, ehkä. Henkilökohtaisesti en koskaan ollut moisesta kovin innoissani, meninpä nuorempana mukana, kun tuntui, että piti.  Nyt tiedän, ettei todellakaan tarvitse, ja olen sata kertaa mieluummin unten mailla jo puolilta öin (ja mieluummin jo paljon aikaisemmin, heh) ja hereillä aikaisin ja pirteänä seuraavana päivänä.

Minulla ei myöskään ole vuosiin ollut televisiota. Oli todella absurdia katsoa jättitelkkarista hömppää ja kaikista oudointa oli katsoa mainoksia! Mainokset on tehty idiooteille. Naiset suu auki ähkivät suihkuvaatemainoksissa alasti lähteessä ja ravintoterapeutin ympärille on luotu valoaura, kun hän kertoo jogurttijuoman terveysvaikutuksista (valmistusaineet: pastöroitu rasvaton maito, rasvaton maitotiiviste, mansikka 2,1 %, dekstroosi, stabilointiaineet (muunnettu tapiokatärkkelys, pektiini), oligofruktoosi (kuitu), aromit, makeutusaineet (aspartaami, asesulfaami K), happamuudensäätöaineet (natriumsitraatti, sitruunahappo), jogurttihapate, L.casei Defensis -hapate). Törkeää. Terveisiä Hanna Partaselle.

Kaikkein pöyristyttävintä oli kenties Facebook (itse en kuulu), josta pääsee katsomaan vaikkapa asiakkaiden perhekuvia. Tuntemattomien ihmisten tuntemattomia lapsia sohvalla. Outoa.

No niin, nämähän ovat kaikki tuikitavallisia asioita, mutta olen jokseenkin onnistunut eristytymään todellisuudesta. Jotenkin kuitenki pelottavaa on juuri se, kuinka näistä kaikista on tullut osa arkea.

Adorno jo vuosikymmeniä sitten kirjoitti siitä, kuinka viihdeteollisuus on luotu pitämään kansalaiset passiivisina. Kun voi pitsahuuruissa möllöttää sohvalla BB:tä, ei tule mieleen kiinnittää huomiota mahdollisiin epäkohtiin tässä yhteiskunnassa.

Luomukanaa, osa I

23 Lok

Oli taas aika lähettää postia asiakaspalveluun, tällä kertaa Stockmannille:

Hei!

Minua ihmetyttää, ettei Suomesta löydy luomukanaa. Voisiko Stockmaan olla ensimmäinen kotimaisen luomukanan jälleenmyyjä? Tiedän, että kysyntää olisi.

Haluaisin myös tietää, mistä grillipisteen broilerituotteet ja lihatiskillä myytävät broilerituotteet tulevat? Mitä broilereille syötetään ja kuka ne kasvattaa? Onko eettinen näkökanta huomioitu?

Kiitos etukäteen

Ystävällisin terveisin,

L

Vastausta odotellessa.


Maailmalla tapahtuu

9 Lok

En enää seuraa maailman tapahtumia niin kuin joskus ennen. Minulla ei ole televisiota, en tilaa Hesaria, enkä juurikaan kuuntele radiota. Luen satunnaisesti nettiuutisia ja kuulen tärkeimmät asiat muilta. Nyt luin kuitenkin nettihesarin läpi kunnolla ja onhan se ihmeellistä, mitä kaikkea maailmalla tapahtuu – ja varsinkin se, minkälaisen ihmiset tästä maailmasta ovat tehneet.

Nobelin rauhanpalkinto herätti paljonkin ajatuksia ja muistutti, kuinka erilaista elämä on eri puolilla ja kuinka jotkut jaksavat tehdä työtä muiden ihmisten ja muutoksen eteen. Todella inspiroivaa ja koskettavaa. Chilessä on ollut 33 kaivosmiestä loukussa maan alla jo 64 päivää. Koko juttu on mielestäni todella outo. Punainen alumiiniaalto pyyhkäisi unkarilaisen kylän tainnoksiin. Helsingissä halutaan kerjäläiset pois kaduilta, koska se luo turvattomuutta. Piiloon vaan kaikki köyhät, emme halua, että muistutatte meitä elämän kurjuudesta! Samalla kansa ahnehtii Hulluilta Päiviltä lisää tavaraa ja lääkejätti puolustelee sikarokotustaan. Yäk.

%d bloggers like this: