Arkisto | Downshiftaaminen RSS feed for this section

Yrittäjän arki (ou jes)

5 Huh

Jaahas. Millaista on yksityisyrittäjän arki? Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Tuntuu siltä, kuin olisin taas löytänyt oman itseni. Olin unohtanut, kuinka upeaa se on, kun saa suunnitella oman aikataulunsa ihan itse.

Heräsin aamulla ja käväisin toimistolla tekemässä töitä. Törmäsin ystävään ja kävimme lounaalla. Ei kellon vilkuilua. Lähdin virastoon perustamaan yritystäni, mutta törmäsin toiseen ystävään. Juttelimme kauan ja käväisimme ex tempore ituhippikaupassa. Juuri, kun olin taas lähdössä virastoon, törmäsin äitiini. Kävelimme käsikynkkää pitkin Manskua ja vihdoin pääsin määränpäähäni.

Perustin yrityksen.

Jatkoin matkaani ja menin treenaamaan. Törmäsin salilla taas yhteen kaveriin ja höpötimme lajijuttuja. Purin kaikki viimeisetkin turhautumat säkkiin ja matkasin CocoViBariin palkkarille. Nam. Kuulkaa, jos ette ole testanneet foodien välitöntä vaikutusta, tehkää se heti. Smoothien jälkeen olin kuin uusi ihminen! Ostin samalla kaappiin perustarpeita eli kookosta ja ravintohiivaa. Heh. Ostin itselleni myös uuden yrittäjän lahjoja eli ihanaa luomupuhdistusainetta, kynttilän ja kukkia. (Hippi.) Sitten hyppelin kotiin, kävin suihkussa ja jatkoin töiden tekoa. Paitsi, ettei työ tunnu työltä, kun se on niin kivaa.

Okei, en aio yksityiskohtaisesti selittää jokaisen päiväni sisältöä, mutta kun olen niin intopinkeänä. This is it! Jopa kirjanpito on ihanaa, kun voi valita kynsilakkaan sopivan mapin. Miksi ei? Ihan kuin olisi rakastunut. Lisää tätä!


My Way

3 Huh

Heräsin tänään seitsemältä ja rupesin puuhaamaan omia juttujani. Hommailin siinä ja tajusin, että hitsi, tätä minä juuri haluan tehdä ja tätä minä nyt teen.

Sitten kävin erääseen projektiini liittyen taas kerran haastattelemassa oman lajinsa osaajaa. Kuten tässä projektissa on tapana, puhuimme unelmien toteuttamisesta, motivaatiosta, menestymisestä ja onnellisuudesta. Inspiroiduin taas kovasti. Haastateltava kertoi, kuinka ei ikinä halunnut ajautua siihen työhön, johon kuitenkin ajautui ja työttömyyden kohdatessa rupesi vihdoin toteuttamaan itseään ja tekemään niitä juttuja, joita rakastaa. Puhuimme siitä, kuinka jotenkin oletetaan, että jokainen jossain vaiheessa aikuistuu ja rupeaa tekemään jotain järkevää. Kuinka kouluissa jo rajoitetaan lasten intoa ja luovuutta. Mutta kuinka tärkeää on löytää se oma polku, jota kulkea. Haastateltava puhui myös siitä, kuinka vaikeaa on ottaa se ratkaiseva askel, irtautua tutsta ja turvallisesta ja uskoa siihen, että oma tahto kyllä kantaa. Koska se kantaa aina, jos vain uskaltaa!

Löysin komerosta vanhan kuvan. Olen siinä melkein 3-vuotias ja häkellyttävän tiedostamaton kaikista tulevista seikkailuista. Vaikka elämä olikin silloin yksinkertaista, on tässäkin hetkessä ehdottomasti puolensa.

Minimalistin mahtilihapullat

2 Huh

Operaatio minimalismi on ollut niin jäissä viime aikoina, että ihan nolottaa. Vielä minä sen teen! Hyviä ajatuksia minimalismista kautta aikojen täällä.

Muutama lemppari vapaasti käännettynä:

1879. Will Rogers. “Liian monet ihmiset tuhlaavat rahaa, jota he eivät ole ansainneet ostaakseen asioita, joita he eivät halua tehdäkseen vaikutuksen ihmisiin, joista he eivät pidä.” (Jep!)

1834. William Morris. “Älä pidä kotonasi mitään, jonka et tiedä olevan hyödyksi tai usko olevan kaunis.” (Niin juuri, pois vaan kaikki turha!)

1774. Elizabeth Ann Seton. “Elä yksinkertaisesti, jotta muut voivat yksinkertaisesti elää.” (Niinpä.)

1452. Leonardo da Vinci. “Yksinkertaisuus on sivistyksen huippu.” (Pidän ajatuksesta, kiitos Leonardo.)

570. Muhammed. “Köyhyys on ylpeyteni.” (Ihana.)

341 EAA. Epicurus. “Mikään ei ole tarpeeksi miehelle, jolle tarpeeksi on liian vähän.” (Nokkelaa ja totta.)

469 EAA. Socrates. “Onnellisuuden salaisuus ei ole, että etsii lisää, vaan että opettelee nauttimaan vähemmästä.” (Komppaan sua Socrates.)

551 EAA. Confucious. “Elämä on todella yksinkertaista, mutta haluamme välttämättä tehdä siitä monimutkaista.” (Niinpä.)

Paitsi, että olen intoutunut taas minimalismista ja siivonnut kotiani turhista tavaroista (kotini on nyt myös työhuoneeni), olen myös tehnyt lähilihapullia. Kyllä, niin koitti taas se päivä, kun luolanaisen lihanhimot heräsivät. Nappasin hurmaavasta Juuren Puodista mukaani luomukaritsan jauhelihaa, luomukirnuvoita, nauriin ja ryytisuolaa. Ihanata, ihanata.

500g Luomukaritsan jauhelihaa
Luomukananmuna
Ryytisuolaa (biodynaamistakin vielä)
Tujaus tomaattipyrettä
2rkl ihanaa kotimaista luomuvuohenjuustoa
Basilikaa
Purkillinen Pirkka-luomupastakastiketta
Rouhittua pippuria

Naurisvoi:

Nauris
Luomukirnuvoita
Ryytisuolaa

Jauheliha, kananmuna, basilika, mausteet ja tomaattipyre sekaisin ja palloiksi – paistetaan voissa pannulla. Kun lihapullat ovat melkein kypsiä, tomaattikastike sekaan ja hautumaan. Toisaalla nauris kuoritaan, kuutioidaan ja keitetään vähässä vedessä. Muusiksi voilla ja ryytisuolalla maustettuna joko sauvasekoittimella tai haarukalla.


Mankeli

1 Huh

Huh, onko se nyt ohi? Olenko todella suorittanut loppuun puolentoista vuoden äitiyslomasijaisuuteni? Juhlisin, jos jaksaisin. Olen vaan ihan kuitti, tuntuu kuin olisin juuri tullut ulos mankelista. Ihanaa on ollut, mutta nyt uskallan sanoa, että viimeinen kuukausi on ollut melko (todella) hektinen. Olen työstänyt niin montaa asiaa samanaikaisesti, jotta saisin ottaa iisisti. Levähtää. Tehdä ihania juttuja hyvien tyyppien kanssa. Viettää aikaa ystävieni ja perheeni kanssa. Olen laiminlyönyt molempia. Oikeasti olen laiminlyönyt itseäni, koska olen tehnyt aivan liikaa töitä. Buu! Onneksi tiesin, että tämä oli vain väliaikaista. Tänään alkoi uusi aika. Mahtavaa!

 

 

Aurinko paistaa

30 Maa

Sain tänään myönteisen päätöksen starttirahahakemukseeni. Ja loppupalkkakuitin. Aurinko paistaa. (JeejeeJEEjeeJEEjeejeejee!)

Muutoksesta, osa IV (+ mössösalaattia)

29 Maa

Vaikka elämäni onkin käymistilassa, kaikki on jotenkin jopa pelottavan selkeää ja tavallaan helppoa. Siitä on kaksi vuotta, kun viimeksi pistin elämäni uusiksi. Täytin silloin 28 ja minulla oli kriisi. Jälkeenpäin ajateltuna ehkä koin, että nyt kai sitten pitäisi olla kriisi. Olin nimittäin julistanut 28:n kauhuiäkseni ja kauan kauan sitten.

Vuonna 2009 sitten jätin kotikaupunkini Lontoon ja siinä samassa kotini, työni, ystäväni ja melkein kaikki tavarani. Lähdin Thaimaahan yksin treenaamaan kolmeksi kuukaudeksin ja sieltä muutin rahattomana ja suunnitelmitta Suomeen. Vuonna 2009 halusin muutosta ja nopeasti.


Kun olin kääntänyt kaiken ylösalaisin, päätin, että nautin seuraavasta vuodesta hissun kissun, en muuta mitään, olen vaan.

Nyt puolentoista vuoden jälkeen kaikki on taas muuttumassa. Vaikka käytännössä muutos on melko pieni – eli siirryn yksityisyrittäjäksi – minulle muutos on suuri, koska voin toteuttaa niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Olen tavallaan itse vastuussa itsestäni. Edelliseen muutokseen verrattuna kyse on kuitenkin eri asiasta. Nyt asiat eivät muutu, koska olisin jotenkin tyytymätön, vaan koska olen tyytyväinen ja haluan jakaa sen, minkä olen oppinut.

Olen kauan tuijottanut omaan napaani minä, minä, minä. Miltä minusta tuntuu, mitä minä haluan, mikä olisi minulle parasta ja miten minä voisin kehittää itseäni. Mutta kun on hyvä olla, alkaa miettiä, kuinka voisi edesauttaa muiden hyvinvointia. Kun on ensin hyvä itselleen, voi olla hyvä muille.

Siksi ehkä kirjoitan myös tänne. Paleo ei minulle ole kivikautinen laihdutuskuuri vaan siitä on tullut (joustava) elämäntapa. En syö niin kuin syön, koska joku käskee, vaan koska se sopii minulle ja se on luonnollinen ja yksinkertainen tapa syödä. Ilokseni olen huomannut, etten enää kaipaa vaatekauppoihin. Se on suoranainen ihme, sillä olen aina halunnut kauniita tavaroita. En vaan enää niin kauheasti välitä siitä, että pitäisi saada uusi asu jotain tilaisuutta varten. Treenistä tulee koko ajan nautinnollisempaa, koska liikun siksi, että on mahtavaa olla vahva ja päästää oma keho vapaaksi. En liiku siksi, että pitäisi polttaa x kaloria.

On ihanaa pyrkiä elämään niin kuin meidät on ehkä tarkoitettu elämään – yksinkertaisesti – koska se tuntuu niin hel**tin oikealta. On ihanaa, jos on periaatteita ja edes vähän selkärankaa. Hyvä sydän ja vahva tahto. Silloin saa mahdollisimman paljon elämästä irti ja voi olla vapaa – ja toivottavasti hyödyksi myös muille. Minusta olisi hienoa innostaa ihmisiä toteuttamaan itseään, olemaan hyvä itselleen ja kyseenalaistamaan sitä, mikä on. Ei tarvitse elää niin kuin käsketään – on niin monta tapaa olla. Jokainen voi löytää oman polkunsa, jos vain uskaltaa kokeilla.

Olipa paatoksellista, huh. Loppukevennykseksi vaikka kahden mössön salaattia. Se on herkullista.*

Tammenlehtisalaattia
Sinimailasen ituja
Avokadokastike
Resepti täällä

Purkki tonnikalaa
Kaksi tomaattia silputtuna
Aurinkokuivattuja tomaatteja silputtuna
Lusikallinen majonesia
(Kaikki sekaisin)

*Avasin uuden osion ”almost paleo”, koska en enää jaksa aina olla niin justiinsa.

Vieraissa osa II

26 Maa

Mainitsin jokin aika sitten, että kävin vieraissa. Piipahdin nimittäin Okaruusunkujalla, joka on Radio Suomen hauska hyvästä olosta kertova ohjelma. En ole paljastanut kasvojani, mutta annan teille ääneni. Ohjelman voi kuunnella täällä.

%d bloggers like this: