Arkisto | Mieli RSS feed for this section

My Way

3 Huh

Heräsin tänään seitsemältä ja rupesin puuhaamaan omia juttujani. Hommailin siinä ja tajusin, että hitsi, tätä minä juuri haluan tehdä ja tätä minä nyt teen.

Sitten kävin erääseen projektiini liittyen taas kerran haastattelemassa oman lajinsa osaajaa. Kuten tässä projektissa on tapana, puhuimme unelmien toteuttamisesta, motivaatiosta, menestymisestä ja onnellisuudesta. Inspiroiduin taas kovasti. Haastateltava kertoi, kuinka ei ikinä halunnut ajautua siihen työhön, johon kuitenkin ajautui ja työttömyyden kohdatessa rupesi vihdoin toteuttamaan itseään ja tekemään niitä juttuja, joita rakastaa. Puhuimme siitä, kuinka jotenkin oletetaan, että jokainen jossain vaiheessa aikuistuu ja rupeaa tekemään jotain järkevää. Kuinka kouluissa jo rajoitetaan lasten intoa ja luovuutta. Mutta kuinka tärkeää on löytää se oma polku, jota kulkea. Haastateltava puhui myös siitä, kuinka vaikeaa on ottaa se ratkaiseva askel, irtautua tutsta ja turvallisesta ja uskoa siihen, että oma tahto kyllä kantaa. Koska se kantaa aina, jos vain uskaltaa!

Löysin komerosta vanhan kuvan. Olen siinä melkein 3-vuotias ja häkellyttävän tiedostamaton kaikista tulevista seikkailuista. Vaikka elämä olikin silloin yksinkertaista, on tässäkin hetkessä ehdottomasti puolensa.

Smoothie Goes On

30 Maa

Kun detox päättyi, ajattelin heti, että jee, nyt voin syödä pihvin. En sitten syönytkään. Kokeilin poron maksaa, mutta se ei oikein maistunut. Olen mieluummin syönyt kasviksia ja kalaa. Aamukin on ihana aloittaa avokadosmoothiella ja raakasuklaalla. Koska niitä ei ole makeutettu, verensokeri ei lennä kattoon. Tulee vaan hyvä olo. Tekee mieli tanssia.

Muutoksesta, osa IV (+ mössösalaattia)

29 Maa

Vaikka elämäni onkin käymistilassa, kaikki on jotenkin jopa pelottavan selkeää ja tavallaan helppoa. Siitä on kaksi vuotta, kun viimeksi pistin elämäni uusiksi. Täytin silloin 28 ja minulla oli kriisi. Jälkeenpäin ajateltuna ehkä koin, että nyt kai sitten pitäisi olla kriisi. Olin nimittäin julistanut 28:n kauhuiäkseni ja kauan kauan sitten.

Vuonna 2009 sitten jätin kotikaupunkini Lontoon ja siinä samassa kotini, työni, ystäväni ja melkein kaikki tavarani. Lähdin Thaimaahan yksin treenaamaan kolmeksi kuukaudeksin ja sieltä muutin rahattomana ja suunnitelmitta Suomeen. Vuonna 2009 halusin muutosta ja nopeasti.


Kun olin kääntänyt kaiken ylösalaisin, päätin, että nautin seuraavasta vuodesta hissun kissun, en muuta mitään, olen vaan.

Nyt puolentoista vuoden jälkeen kaikki on taas muuttumassa. Vaikka käytännössä muutos on melko pieni – eli siirryn yksityisyrittäjäksi – minulle muutos on suuri, koska voin toteuttaa niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Olen tavallaan itse vastuussa itsestäni. Edelliseen muutokseen verrattuna kyse on kuitenkin eri asiasta. Nyt asiat eivät muutu, koska olisin jotenkin tyytymätön, vaan koska olen tyytyväinen ja haluan jakaa sen, minkä olen oppinut.

Olen kauan tuijottanut omaan napaani minä, minä, minä. Miltä minusta tuntuu, mitä minä haluan, mikä olisi minulle parasta ja miten minä voisin kehittää itseäni. Mutta kun on hyvä olla, alkaa miettiä, kuinka voisi edesauttaa muiden hyvinvointia. Kun on ensin hyvä itselleen, voi olla hyvä muille.

Siksi ehkä kirjoitan myös tänne. Paleo ei minulle ole kivikautinen laihdutuskuuri vaan siitä on tullut (joustava) elämäntapa. En syö niin kuin syön, koska joku käskee, vaan koska se sopii minulle ja se on luonnollinen ja yksinkertainen tapa syödä. Ilokseni olen huomannut, etten enää kaipaa vaatekauppoihin. Se on suoranainen ihme, sillä olen aina halunnut kauniita tavaroita. En vaan enää niin kauheasti välitä siitä, että pitäisi saada uusi asu jotain tilaisuutta varten. Treenistä tulee koko ajan nautinnollisempaa, koska liikun siksi, että on mahtavaa olla vahva ja päästää oma keho vapaaksi. En liiku siksi, että pitäisi polttaa x kaloria.

On ihanaa pyrkiä elämään niin kuin meidät on ehkä tarkoitettu elämään – yksinkertaisesti – koska se tuntuu niin hel**tin oikealta. On ihanaa, jos on periaatteita ja edes vähän selkärankaa. Hyvä sydän ja vahva tahto. Silloin saa mahdollisimman paljon elämästä irti ja voi olla vapaa – ja toivottavasti hyödyksi myös muille. Minusta olisi hienoa innostaa ihmisiä toteuttamaan itseään, olemaan hyvä itselleen ja kyseenalaistamaan sitä, mikä on. Ei tarvitse elää niin kuin käsketään – on niin monta tapaa olla. Jokainen voi löytää oman polkunsa, jos vain uskaltaa kokeilla.

Olipa paatoksellista, huh. Loppukevennykseksi vaikka kahden mössön salaattia. Se on herkullista.*

Tammenlehtisalaattia
Sinimailasen ituja
Avokadokastike
Resepti täällä

Purkki tonnikalaa
Kaksi tomaattia silputtuna
Aurinkokuivattuja tomaatteja silputtuna
Lusikallinen majonesia
(Kaikki sekaisin)

*Avasin uuden osion ”almost paleo”, koska en enää jaksa aina olla niin justiinsa.

Silvoplee, S’il vous plaît

9 Jou

En tiedä, mistä aloittaisin. No, olen onnellinen! Siitä, että olen tässä ja nyt ja että kaikki on hyvin. Ehkä tämä satumainen lumi saa minut herkistelemään. Ainakin se tuo ihmiset yhteen. Tapahtuu odottamattomia asioita, ihmiset kupsahtelevat liukkalla hankeen ja kikattelevat keskenään. Bussit eivät kulje, joka paikassa on isoja lumivuoria. Yhdessä täällä tarvomme luonnon armoilla.

Olin taas Silvopleessä syömässä. Käyn siellä nykyään monta kertaa viikossa. Aina ja poikkeuksetta tulen siellä hyvälle tuulelle. Ihmiset ovat iloisia, ruoka on ihanan väristä, saa uusia makukokemuksia, tulee hyvä olo. Rakkausruokaa.

Olen iloinen myös siitä, ettei maailmankuvani ole enää niin mustavalkoinen. Olen todella innostuvaa sorttia ja ennen lähti herkästi mopo käsistä. Kun ihastuin raakaruokaan, oli saatava pelkkää raakaruokaa. Kun rakastuin urheiluun, oli urheiltava joka päivä, mielellään koko päivä. Kun opin meditoimaan, piti antaa boddhisattva-lupaus. No ei sentään, mutta melkein. Nyt osaan jo ymmärtää, että voi yhtenä päivänä syödä ituja ja seuraavana päivänä teurastaa lampaan. Anteeksi. Liioittelen.

Ostin Silvopleestä mukaan jälkkärin. Olen jo monta viikkoa halunnut tietää, miltä se maistuu. Siinä on kuivattuja hedelmiä, kookosta, omenaa ja vadelmia. Se maistuu onnelta. (Olisin voinut kattaa kauniisti lautaselle, mutta jostain syystä rakastan syödä suoraan rasioista, kulhoista ja kattiloista. Mieluiten käsin.)

Stressi pois

12 Mar

Kuluneet pari työviikkoa ovat olleet rehellisesti sanottuna aika stressaavia. Vaikka koenkin, että siedän stressiä aika hyvin, joskus liika on liikaa. Silloin tuntuu, että joka paikasta kuristaa, adrenaliini on koholla, ahdistaa, ehkä on vaikea nukkua.

Joskus nuorempana koin stressin vielä pahempana, eikä elintavoissani ollut kehuskelemista. Voin kertoa, ettei stressi helpota jokaperjantaisilla kreisibailuilla tai kahvin kittaamisella.

Olen oppinut joitain stressinsieto- / helpottamiskeinoja ja kun niistä nyt tuli puhe ystäväni kanssa, pistän ne tännekin.

ASIAT HALTUUN
Yleensä stressi tuntuu pahimmalta, kun on sellainen fiilis, ettei hallitse asioita. Täytyy ottaa ohjat käsiin. Yksi hyvä käytännön toimenpide on pitää listaa ihan kaikista asioista, jotka pitää tehdä. Sitten ympyröi niistä ne kaikkein tärkeimmät, max viisi asiaa. Ne suoritetaan tärkeysjärjestyksessä ja sitä mukaa yliviivataan mielellään iloisen värisellä kynällä.

STOP
On tärkeää pitää taukoja. Vaikka olisi kuinka kiire, ihmisen kapasiteetti on rajallinen. Joskus kunnon rauhallinen ruokatauko pelastaa päivän. Ja silloin se syödesä saa lukea eikä tehdä muuta, pitää pysähtyä.

YLITYÖT
Jos joutuu jatkuvasti tekemään ylitöitä, silloin on liikaa töitä ja asialle täytyy (työnantajan) tehdä jotain.

HEH
Nauru on parasta. Ja hyvän musiikin tahtiin tanssiminen. Kaikki järjestyy.

LIIKUNTA
Hyvä kunto vaan tekee ihmisestä energisemmän ja kestävämmän. Kaikilla on oma lajinsa, josta voi nauttia, oli se sitten juoksu, jooga tai joku tappelulaji. Treenatessa on helpompi unohtaa työasiat ja
liikunta lisää veren endorfiinien, (eli hyvänolon) määrää.

TERVEYS
Hyvät yöunet, tarpeeksi ja hyvää ruokaa, huolenpitoa itseään kohtaan rakentavat paremman immuniteetin stressin varalle. (Käytännössä aikaisin nukkumaan, kuuma suihku, kupillinen kaakaota ja villasukat)

MEDITAATIO
Meditoidessa mieli rauhoittuu ja maailma jäsentyy. Kaikki on hyvin.

LUONTO
En ole ohdannut vielä ongelmaa, joka ei olisi helpottanut kävelylenkillä merenrannassa.

SISSEYS
Joskus pitää vaan puskea ja olla sissi. Se on OK, jos kyse on poikkeustilasta. Hammasta purren eteenpäin, kohta helpottaa.

Tärkeintä on muistaa, asioiden oikeat mittasuhteet. Harvassa työssä oikeasti pelastetaan maailmaa. Yleensä kukaan ei ole kuolemassa. Nämä jo rajaavatkin pois aika monta kauhuskenaariota, tilanne tuskin onkaan katastrofaalinen.

Terveydeksi

10 Mar

Terveys on nykyään asia, jota arvostan yli kaiken. Terveyden vuoksi juon vihersmoothieita, enkä syö snägärillä. Samasta syystä menen aikaisin nukkumaan, en juo kaatokännejä, en polta tupakkaa, juoksen, nostan ja hakkaan, syön superfoodeja, vältän auringossa palamista, syön D-vitamiinia ja käytän luomukosmetiikkaa. Kyse ei silti missään nimessä ole luopumisesta, eikä pakottamisesta, haluan elää näin. Himoitsen kurkkua ja munkit ällöttävät. En olisi ehkä viisi vuotta sitten uskonut, että oikeasti olen tätä mieltä. Hiljalleen olen muuttanut tapojani ja tämä on tapani elää.

En osaa sanoin kuvailla, kuinka upean mahtavaa on olla terve ja hyväkuntoinen. Kun arki luistaa, on hyvä olla. On vaan älyttömän energinen olo!

Olen miettinyt, onko itsekästä olla niin kiinnostunut omasta terveydestään. Eräiden mielestä olen snobbaileva cityhippi, kun syön riistaa ja vedän roppakaupalla superfoodeja. Tässä pari (kuultua) väitettä ja niihin oma näkemykseni:

On täyttä snobismia käyttää niin paljon rahaa ruokaan ja olla niin kiinnostunut terveydestään. En käytä penniäkään rahaa lääkkeisiin,lääkäreihin tai tupakkaan – baareissa käyn vain nimeksi. Koska olen niin tolkuttoman terve ja voin hyvin, jaksan jakaa iloani kaikille kanssaihmisilleni! Koska olen energinen, jaksan välittää, rakastaa ja antaa.

Superfoodit ovat huuhaata ja niillä on iso hiilijalanjälki. Jos ajatellaan vain kuljetettua matkaa (superfoodit, kuten goji, kaakaotuotteet ja kookos tuodaan usein kaukomailta), näin onkin. Mutta superfoodeja riittää pieni määrä. Niitä ei ole juuri käsitelty, johon siihen ei mene energiaa. Myös tupakalla, kahvilla (keskivertosuomalainen juo noin kuusi kuppia kahvia päivässä) sekä monilla hedelmillä ja kasviksilla on matkaa takanaan ja monien suosimat elintarvikkeet (valmisruoat, sokeri, leikkeleet) ovat moneen kertaan käsiteltyjä ja pakattuja. Liha, juusto ja kasvihuonetomaatit, siinä hiiltä kerrassaan. Huuhaastakaan ei ole kyse – superfoodeissa on paljon ravintoaineita pienessä paketissa, mieluummin saan vitamiinini ruoasta kuin teollisesti valmistetuista pillereistä.

Kyllä pitää herkutella ja nauttia kakkukahveista ja sipseistä silloin tällöin, se on elämää. Näin ajattelin myös minä joskus. Nykyään tuhat kertaa mieluummin juon ihanan smoothien ja syön raakasuklaata kuin saatan itseni puolitajuttomaan tilaan vatsakipuineen – se seuraus on ollut karkki-pulla-överi-mussutuksilla. Haluan voida hyvin. En halua tuntea itseäni sairaaksi.

Jos on niin kiinnostunut ruoasta ja kieltäytyy pullakahveista, on varmaankin ortorektikko. Jos kokee syömisestään jatkuvaa stressiä ja mielipahaa, näin varmasti onkin. Olen joskus ollut sellainen! Nyt haluan vain olla vapaa, haluan vain voida näin hyvin aina! Rakastan ruokaa – ennen kaikkea rakastan ruokaa, joka tekee minut energiseksi ja iloiseksi! Haluaisin, että kaikki voisivat ymmärtää, mikä merkitys hyvinvoinnilla on ihmiselle. Terve ja hyvinvoiva ihminen on onnellinen!

 

Lisäys

8 Mar

Jäin vielä miettimään aamulla postaamaani viittausta Jussi Riekin kirjoitukseen. En pysty ihan uskomaan, etteikö ruokavaliolla olisi minkäänlaista vaikutusta terveyteen. Jos syö mäkkärissä harva se päivää ja vetää sippeä naamariin, kyllähän se nyt tuntuu omassa olotilassakin. Jos syö terveellisesti ja omaa kehoa kuunnellen, on parempi olo. Silloin on energinen, luova, hyväntuulinen ja haluaa tehdä asioita, kuten olla ystävällinen kanssaeläjille. Ja tämä perustuu omakohtaiseen kokemukseen.

Mutta yksi mielestäni tärkeä asia on se, kuinka ruokaan suhtautuu ja mitä tuntemuksia se tuottaa. Jos koko ajan kokee luopuvansa ja syövänsä sääntöjen mukaan, jos ruoka tuottaa stressiä ja vie ajatuksista suuren osan, silloin on ongelma, oli ruokavalio mikä tahansa. Jos taas on yksinkertaisesti kiinnostunut hyvinvoinnistaan ja nauttii syömästään, silloin on oikealla polulla. Tässäkin puhun oman kokemuksen rintaäänellä. Jokainen kyllä osaa sen verran keittiöpsykologiaa, että tunnistaa oman suhtautumisensa ruokaan.

No niin, seuraava aihe.

Muutoksesta, osa II

22 Lok

Kirjoitin muutoksesta jo kerran ja tarkoitus on kirjoittaa lisää. Kuten mainitsin, muutos on jatkuvaa ja ikuista.

Kuten sanottu, minusta tuntuu, että  minulla on kuitenkin jonkinlainen muutos- / murroskausi meneillään. Minusta pyrkii ulos minä. Ajattelen ja puhun toisella tavalla ja hiljalleen myös muutan tapojani ja tekojani siihen suuntaan. Joskus muutoksen hitaus ärsyttää, mutta stten muistan, että niin se on. Ja kuinka suuri muutos onkaan jo tapahtunut! En viitsi kirjoittaa koko tarinaani, koska haluan säilyttää anonyymiyteni, mutta voin kenties kertoa otteita muutoksen tieltä.

Nuorena olin vihainen, turhautunut ja halusin näyttää. Halusin koko maailman näkevän, että minä menestyn. Siitä se lähti. Opiskelin ammatin, asuin ympäri maailmaa vähän siellä sun täällä. Välillä oli vaikeaa, useimmiten ei. Opiskeluaikoina mottomme parhaan ystäväni kanssa oli ’elämä on helppoa kuin pukin paska’. Tehtiin duunia, juotiin pulloittain viiniä, bailattiin ja oltiin niin supereita, että!

Halusin menestyä ja kirjoitin tarkkoja kymmenen vuoden suunnitelmia. Biletin ankarasti ja shoppailin. Kulutin itseni aika loppuun vain todetakseni, että hajoan, enkä edes ole onnellinen.

Riuhtaisin itseni niistä kuvioista ja tein täydellisen elämäntaparemontin. Minusta tuli urheilunarkomaani. Jätin työni ja kaiken muun urheilun takia. Hajosin taas.

Jos on vuosia pelännyt ruokaa ja syönyt sitä, mitä muka pitää eikä sitä, mikä tuntuu hyvältä, tehnyt töitä, jotta saa menestystä ja arvostusta, urheillut rankaistakseen itseään ja saavuttaakseen paremman kehon ja juonut alkoholia päästäkseen irti kaikesta. Kun pinnallisuus on hallinnut ajatuksia ja rahapussia ja kaiken kukkuraksi on halunnut olla itsenäinen ja onnellinen supernainen ja silti ainaa vaan vähän parempi ja kauniimpi ja ihanampi ja sitten yht’äkkiä tajuaa, että ei hitsi, eihän tässä ole päätä eikä häntää, niin ei se muutos tule yhdessä yössä. Se tulee, mutta se tulee hitaasti.

Ja oikeastaan se ironia on siinä, että ei siihen mitään muutosta tarvita. Siihen tarvitaan yksi ainoa ajatus ja ymmärrys. Ja se ajatus on: muutosta ei tarvita. Minä voin olla tässä hetkessä, voin pysähtyä ja hengittää ja olla hyvä juuri tälläisenä kuin olen. Kaikki on hyvin.

Olen nyt tässä se ajatukseni kanssa ja ihmettelen, onko se todellakin näin helppoa. Saanko minä todellakin olla nyt onnellinen tässä hetkessä? Enkö todellakaan tarvitse mitään? Saanko olla hyvä itselleni, ravita kehoani ja mieltäni? Eikö minun tarvitse kurittaa ruumistani, voinko urheilla nautinnon vuoksi? Eikö minun tarvitsekaan olla paras, riittääkö, että olen minä?

Kyllä.

Elämä on

18 Lok

Olin buddhalaisessa meditaatiossa. Vaikka olenkin vuosia meditoinut yksin ja ryhmässä, oli tunti pidempi aika kuin mihin olen tottunut. Kaikki muu oli hyvin, mutta jalkani puutuivat ja niitä särki niin, että teki mieli huutaa. Ehdin ajatella (vaikka eihän minun olisi pitänyt ajatella, heh), että olen niin kiitollinen, kun saan liikuttaa jalkojani taas. Olen iloinen, kun saan kävellä, että muistan tämän, kun ensi kerralla kuvittelen, että jokin on vaikeaa. Siitä huolimatta, etten tuntenut jalkojani, en ole koskaan ennen tuntenut kehoani samalla tavalla.

Itse asiassa koko meditaatiokokemus kuvastaa tämän hetkistä elämäntilannettani. Haluaisin olla paikallani ja rauhassa, haluaisin olla hetkessä. Se joskus sattuu. Olen ihminen. Meditaation aikana kaikki tuntemukset, kaikki mitä tapahtuu, tulisi ottaa lempeydellä vastaan. Samoin elämässä.

Uskon siihen, että kaikki ihmisen tekemät tahdittomuudet johtuvat tietämättömyydestä, että ei osata toimia muuten. Uskon, että kaikki ihmiset kohtelisivat toisiaan rakkaudella ja lempeydellä, vailla vihaa tai katkeruutta, jos siihen pystyisivät juuri sillä hetkellä.

Välillä olen suuttunut itselleni, kun kirjoitan tänne esimerkiksi tavarasta. Miksen osaa vaan olla välittämättä moisesta? Miksi kirjoitan sellaista hömppää? Mutta se on asia, jonka haluan käsitellä. En ole vihainen tavarasta tai siitä, että sitä on tai sitä saa tai haluan sitä ostaa, vaan olen ehkä juuri nyt tietämätön, kuinka olla välittämättä materiasta, kuinka muuttaa omaa arvomaailmaani toivomaani suuntaan. Olen ehkä harmissani, että materialla on niin suuri merkitys tässä maailmassa ja etsin toisenlaista tietä. Jonain päivänä opin, koska haluan.

Joskus ärsytän itseäni, että olen muka luonut paleoblogin ja sitten kuitenkin mainitsen, että olen syönyt vaikkapa kakkua. Ajattelen, että minulta menee uskottavuus. Mikä uskottavuus? Sellaista elämä on, joskus tulee syötyä kakkua, ei kukaan ole siitä minulle vihainen.

Sillä: olen koko elämäni pohtinut, mitä muut ajattelevat ja miten tehdä itsestäni parempi ja hyväksyttävämpi. Sillä metodilla ei pääse mihinkään. Ne ovat kompastuskiviäni ja johtavat vain tyytymättömyyteen. Tyytymätön ihminen on onneton ja todennäköisesti kykenemätön rakastamaan ja toimimaan lempeästi itseään ja muita kohtaan.

Olen toteuttanut asioita muokatakseni itseäni, elämääni, kehoani, mieltäni, jotta voin sitten joskus. Niin mitä sitten?

Vaikka tässä kompuroin, tämä on tieni. Ei se ole aina helppoa ja joskus jaloista menee tunto ja tekee mieli huutaa. Joskus on vaikeaa ja joskus naurettavan helppoa. Se vaan on elämää.

Sunnuntain ajatuksia

10 Lok

Olin tänään taas joogassa. Kymmenes kymmenettä, vuonna kaksituhatta kymmenen, kello kymmenen. Wau. Oli aivan ihanaa. Olen niin iloinen, että olen löytänyt opettajan, joka edustaa sitä, mitä juuri nyt kaipaan. Eli vastapainoa ikuiselle suorittamiselle, yleiselle hektisyydelle ja informaatiotulvalle. Hän puhuu joogan lomassa juuri niistä asioista ja kehottaa olemaan hyvä itselle, rauhoittumaan. Kiitos.

Olen tietysti kiinnostunut – niin kuin moni muukin – lempeämmästä elämästä, mutta minua vaivaa yksi asia. Kun nyt joka paikassa puhutaan esimerkiksi oravanpyörästä poishyppäämisestä tai terveydestä ja moni kirjoittaa blogiakin (myös minä, heh) aiheista, on kaikki kuitenkin kovin minäkeskeistä. Minä syön hyvin ja olen terve, minä joogaan, minä otan aikaa itselleni, minä irrottaudun stressistä.

Myöskin suorittamisesta irtipääsemisestä voi tulla toisenlaista suorittamista. Siis, että se  ’uusi elämä’ onkin jotain, jota tavoitella. Pitää tulla tietoiseksi, pitää laajentaa tietoisuutta, pitää opiskella uusia asioita, pitää olla parempi ihminen.

Samoin, kun pyritään muuttamaan vanhoja tottumuksia, esimerkiksi eroon kuluttamisesta, vanhat tavat korvataan uusilla: ostetaan goji-marjoja, matkataan Balille ja hankitaan luomuvaatteta ja sähköauto.

Jotenkin se yksinkertaisin yksinkertaisuus unohtuu. Se, kuinka isovanhempamme elivät. Lanttua ja silakoita! Hiihtoa ja saunomista!

Uskon myös, että ihminen on onnellinen kiinnittäessään vähemmän huomiota itseensä ja enemmän huomiota ulkopuolelle, muihin kanssaihmisiin. Hyvistä teoista ja toisten auttamisesta tulee hyvä mieli, jota ei tavoita, vaikka kuinka opettelisi lukemalla paremmaksi ihmiseksi.

Itsekin jotenkin tunnun räpistelevän jossain mukamuutoksen kourissa. Haluaisin kuitenkin oppia elämään oikeasti yksinkertaisemmin, haluaisin tehdä jotain oikeasti merkityksellistä ja haluaisin olla vähemmän itsekeskeinen ja pinnallinen, unohtaa oman olemassaoloni edes joskus.

%d bloggaajaa tykkää tästä: