Arkisto | Ruokahaaste RSS feed for this section

More tyrni

26 Jou

Jos kinkku tökkii, syökää tyrniä. Aiheesta skaba käynnissä – osallistuin itse raa’alla superfood-suklaa-moussella. Äänestäkää minua tai jotain toista suosikkianne täällä. Tein muuten moussesta toisenkin version, ilman suklaata (ja ilman taateleita, laitoin makeudeksi lisää lucumaa). Oli vähintäänkin yhtä hyvää kuin alkuperäinen. Namnamnamnam.

Mainokset

Joulukuun ruokahaaste: tyrni

19 Jou

Päätin osallistua joulukuun ruokahaasteeseen, jonka aiheena on tällä kertaa tyrni, tuo viekas kotimainen supermarja. Koska tyrni on niin super, halusin pitää tyrnin raakana, jotta kaikki megavitamiinit pääsevät oikeuksiinsa.Tunnenpa erään, joka syö tyrniä joka päivä, eikä ole ollut kipeänä 20 vuoteen.

Idean tyrniraakasuklaamousseen sain täältä, kiitos Magnus! Tuunasin vähän reseptiä ja pistin hyvän kiertämään. Ainekset (kahdelle – itselleni ja äidilleni): 100g pakastettua tyrnimarjaa, kaksi avokadoa, kuusi taatelia, raastettua appelsiininkuorta, puolikkaan appelsiinin mehu, 2rkl raakakaakaojauhetta, 1rkl lucumaa, 1rkl kookosöljyä ja vettä sen verran, että sain moussen aikaiseksi. Kaikki blenderiin ja sekaisin. Raaka-aineet mieluiten luomua, luonnollisesti – koristeeksi ihania kohmeisia tyrnimarjoja. Itse tykkään kirpakasta mausta, mutta lisämällä taateleita saa lisää makeutta. Oli täyteläisen herkullista myös äidin mielestä, jolle tyrni oli uusi kokemus.

Paitsi, että mousse on taivaallisen makuista, se sisältää mm. C-, B- E- ja K-vitamiinia, antioksidanttisia flavonoideja, kalsiumia, sinkkiä, rautaa, kuparia, magnesiumia, kaliumia ja hyviä rasvahappoja. Terveydeksi!

Syyskuun ruokahaaste osa II: metsä kuvina ja The Tatti

21 syys

Syyskuun ruokahaaste, eli metsästä lautaselle

20 syys

Kun kerran uhosin, niin metsään menin syyskuun ruokahaasteen perässä. Seurakseni sain serkkuni stadin stinan ja mukana kulki myös kaksi kameraa. Yksi antiikkinen Canon AV-1 filkkakamera ja yksi moderni Ixus. Tuli otettua paljon hienoja makrokuvia sienistä ja muuta kivaa; ihastelimme jokaista tattia, marjaa ja käpyä ja hihkuimme syysiloa. Valitettavasti unohdin tänään kameran muistikortin toimistolle, joten postaukset tulevat eri järjestyksessä kuin oli tarkoitus. Ensin siis lopputulos, huomenna tarinan taustat.

Tattipihvit tattisoosilla:

Rrrrakastan sieniä ja mielestäni niihin on turha sotkea turhaa härpäkettä, eikä mitään, mitä mummo ei olisi hyväksynyt. Paitsi pekonia. Eli ainekset: kaksi tattia, yksi pieni ja yksi suuri, voita, luomukermaa, sipulia, merisuolaa, loraus soijaa ja rouhittua pippuria. Ja tietty luomusian kylkeä, eli pekonia. Persilja on oikeastaan vain koriste.

Tatin lakki siivuiksi ja viisi kauneinta siivua talteen. Loput silpuksi ja kuivaan pannuun. Nesteet haihdutetaan ennen kuin lisätään voi ja pieneksi silputtu sipuli. Paistetaan, lisätään suola, kerma ja soija. Keitetään tattikermaseos kasaan ja siirretään kattilaan, sauvasurvaimella muhennokseksi. Pannuun voita – tattisiivut ja pekonisuikaleet nätisti pannuun. Paistetaan kunnolla rapsakaksi. Asetellaan lautaselle ja / tai syödään silmät kiinni nautiskellen.

Ps. Tässä on nyt sitä oikeaa rasvaa! Jotenkin leijonantassumainen jälki miellyttää ja aika pervolta näyttää, silleen hyvällä tavalla.

Metsään

12 syys

Kävin kahden nelijalkaisen avustajan kanssa kaupunkimetsässä katsomassa, josko sieltä löytyisi ainekset syyskuun ruokahaasteeseen. Oli vähän pakko, kun kerran menin uhoamaan. Ei löytynyt aineksia kuin myrkkykeittoon, ensi viikonloppuna sitten isoon metsään. Kaunista oli silti, se on syksy nyt!

Elokuun ruokahaaste: hernemousse lohijalustalla

22 Elo

Päätinpä ottaa osaa elämäni ensimmäiseen ruokahaasteeseen, jonka elokuinen teema on herne. Jos totta puhutaan, mietin ainakin neljä päivää, mitä valmistaisin. Kriteereinäni olivat yksinkertainen resepti, jossa herne todella on pääosassa, paleoystävällisyys ja herkullisuus. Niin ja kauniskin sen piti olla. Ja raikas. Jotain uutta. Kaikenlaista tuli mieleen; hernekukkakaalikeitto, herne-quiche, herne-smoothie (ei kai), hernepatee, hernevaahto, Hernesaari, herneherne. Päädyin lopulta hernemousseen / -terriiniin. Kaikista parasta ruoanlaitossa on suunnittelu, kun voi päässään kehitellä makuja ja unelmoida, mikä menee minkäkin kanssa. Minä päädyin mintun ja herneen yhdistelmään. Koska halusin kuohkeutta, enkä halunnut käyttää maitotuotteita, lisäsin kookosmaidon. Ja koska kookos astui kuvioihin, oli pakko saada tujaus chiliä.

Kävin ostamassa kaupasta ainekset – paitsi unohdin herneet. Kävin ostamassa herneet ja tässä kaikki ainekset (paitsi sitruuna ja lohi, jotka ikään kuin vaivihkaa astuivat remmiin vasta vähän myöhemmin):

2 pussillista (400g) pakasteherneitä (jos oma maa tuottaa palkoherneitä, toki niitä), kaksi luomukananmunaa, puska minttua, puska herneenversoja, tuoretta chiliä ja luomukookosmaitoa. Niin ja sitruunanmehua ja lohta. Siitä pian lisää.

Herneet, minttu ja kananmunat muusiksi sauvasekoittimella ja sekaan pieneksi hakattua chiliä. Lisäsin sitruunaa ja maustoin suolalla ja pippurilla. (En muuten tiedä, mistä nuo punaiset pisteet ilmestyivät, olkoon):

Kookosmaidosta käytin vain päällä olevan paksun kerman. Kirkkaan kookoslitkun voi käyttää johonkin muuhun, vaikkapa supersmoothien valmistukseen!

Seoksen lusikoin silikonimuffinsivuokaan ja irtoherneitä päälle jännittäväksi tekstuuriksi. Vielä tässä vaiheessa en tiennyt, pakastaisinko vai paistaisinko tuotoksen – hyvää se oli jo nyt. Syksyn kunniaksi herneet uuniin: 200 astetta ja 30 minuuttia, jälkilämmössä vielä tovi.

Valmiit hernemoussetornit kumosin muovilevylle ja laitoin jääkaappiin jäähtymään.

Ja tässä vaiheessa sain kuningasidean.

En tyytyisikään pelkkiin herneisiin, vaan tekisin lohesta jalustan. Jos olisin alunperin suunnitellun moisen, olisin hakenut hallista käynyt pyydystämässä tuoretta sashimikelpoista lohta, nyt oli tyytyminen kaupan savustettuun perusloheen. Kieputin herneenversoista salaatin ja keskelle leikkasin (saksilla toim. huom.) pyöreän lohijalustan, jolle valutin sitruunaa.

Jäähtynyt hernemousse päälle ja tadaa!

LOVE IT!

%d bloggers like this: