Arkisto | Treeni RSS feed for this section

Luolamiehen kutsuhuuto

24 Mar

Apua apua, MovNat tulee naapuriin. Kyseessähän on the ultimate luolamiehen, Erwan Le Corren MovNat workshop. Olen seurannut miestä kaukaa ja kerran jo ollut sähköpostiyhteydessäkin, kun meinasin tarjoutua viidakkoon koulutettavaksi. Kyseessä siis luonnossa liikkumisen / crossfitin sekoitus, luolaihmisen hommaa. Nyt mietin, pitäisikö ostaa lippu vaiko eikö. Pelkkä kahden päivän treeni kustantaa neljäsataa, päälle majoitukset, lennot ja muut. Aijaijai, mieli tekisi, mutta lompakko on aika tyhjä. Huh.

Ahh!

23 Mar

Tulin juuri merelliseltä juoksulenkiltä. Oli ehkä yksi parhaista juoksulenkeistä ikinä! Sitä parempi, mitä enemmän tuulee, sataa, myrskyää. Vettä, lunta, räntää, kaikki käy. Kun nenästä valuu räkää, suupielistä kuolaa ja silmistä kyyneliä, silloin tuntuu hyvältä. Tuntuu kuin olisi elossa, tekisi jotain hienoa – kun menee eteenpäin läpi tuulen ja tuiskun, vähän niin kuin elämässä joskus.

Siitä tuli mieleeni, että käyttäkää hyvät ihmiset kehoanne. Juoskaa, hyppikää, nostakaa, työntäkää, hakatkaa, kiipeilkää, hiihtäkää, tehkää mitä vain. Keho kiittää ja mieli! Jos on aloittelija, se saattaa aluksi tuntua tuskalliselta, mutta laji kuin laji palkitsee kyllä ajan myötä.

Ja niille, jotka käyttävät kehoaan jo säännöllisesti; olkaa kiitollisia. Kiittäkää jalkojanne, kun ne  jaksavat kantaa ja käsiä, jotka jaksavat nostaa. Ei se ole itsestäänselvyys.

Ahh! Olen puhunut.

Juoksuhehkutusta

15 Mar

Minulla oli tänään töiden jälkeen oikea juoksuhimo. Yleensä juoksu tuottaa nautintoa vasta puolimatkan jälkeen, nyt joka askel oli upea. Huh huh. Halvat on huvit. Josta tulikin mieleeni, että kun aloitin juoksuharrastukseni vuosia sitten, se oli yhtä tuskaa. Eli kaikille aloittelijoille luolanaisen juoksuvinkit top 5:

Se helpottaa. Aluksi juoksu on kuin kiviä söisi – varsinkin, jos on huonossa kunnossa – mutta kaikki vaiva on sen väärti, koska juoksu voi parhaimmillaan olla yksi parhaista nautinnoista ikinä (seksin ja samppanjan jälkeen), mutta vasta sitten, kun on tarpeeksi hyvässä kunnossa. Sitä kohti!

Kipuraja on ylitettävä. Ei saa antaa periksi heti, kun sattuu. Tarkoitan kivulla nyt sitä epämiellyttävää tunnetta, kun on tehtävä töitä. Pikkuhiljaa se kipuraja hälvenee ja siirtyy yhä kauemmaksi, mutta ilman mukavuusaluelta pois siirtymistä ei tapahdu edistystä.

Kannattaa ehdottomasti juosta luonnossa eikä koskaan juoksumatolla, tätä en viitsi edes selittää.

Kuulokkeet täyteen hyvää musaa, sellaista, joka vie eteenpäin. Itselläni toimivat (punastus) Madonna (varsinkin Hard Cabdy -albumi), Razorlight, Shakira, Rihanna ja Rocky soundtrack. Juoksumusalla ei ole mitään tekemistä musiikkimaun kanssa. Heh.

Kannattaa panostaa varusteisiin edes vähän. Vaikka juosta nyt voi periaatteessa vaikka alasti ja ilman kenkiä, Suomen olosuhteet ovat hiukka vaativammat. Minulla on adidaksen talvijuoksukengät, joita kiitän aina, kun en liukastu liukkaalla kalliolla. Juoksen aina (Niken) juoksutrikoissa, minulla on kaksi identtistä paria  ja hyvin ovat palvelleet monta vuotta. Saumat paukkuu jo, mutta who cares. Nyt olen saanut uuden upean tuulitakin ja kaikesta antikuluttamisesta ja minimalismin hienoudesta huolimatta on todettava, että vauhti on kova ja askel kepeä. Ei oikein kehtaa laahustaa, kun on niskassa kaupungin pöhein rotsi. Heh.

Juoksu on mahtavaa, jos minä pystyn rakastumaan siihen lajiin, niin pystyy kuka tahansa.

Ja vielä yksi: vastaantuleville juoksijoille on hyvä hymyillä, koska juoksu tulee juosta ilosta, eikä pakosta. Joskus voi vaikka heittää femmat.

4×50-treeni

20 Lok

Teen joskus aamuisin keksimäni 4×50-treenin. Se tarkoittaa sitä, että välittömästi herättyäni teen lattialla 50 kyykkyä, 50 supermania, 50 punnerrusta ja 50 vatsakiertoa. Sitten syön aamupalaa, kävelen töihin 15 minuuttia ja portaat kahdeksanteen kerokseen. Sillä saa koko kehon sopivasti käyntiin.

Juoksemisesta

21 syys

Ne ihmiset inhoavat juoksemista, jotka eivät jaksa juosta. Minä tiedän, koska en itsekään joskus kauan sitten voinut sietää juoksemista. Nyt rakastan sitä.

Juokseminen on mahtavaa, koska silloin mieli on yhteydessä kehoon. Toisaalta, kun pääsee sopiviin juoksusfääreihin, keho menee menojaan ja mieli on jossain kaukana – se on upeaa.

Parasta juokseminen on mielestäni sateisessa myrskysäässä. Silloin tunnen olevani sissi. Luonto ja minä olemme yhtä. Tihkusade pistelee neuloina ihoa vasten ja minä menen eteenpäin. Jaksan! Sparta!

Juokseminen on myös ihanaa kesähelteellä. On kuuma, hiki valuu, jaksan! Sparta!

Juokseminen illalla on terapeuttista, koska silloin voi tyhjentää pään kaikesta. Kaikki on hyvin.

Juokseminen merenrannassa on parasta. Siellä myös usein tuulee.

Juostessa tekee mieli joskus nauraa tai tehdä rockyt ja nostaa kädet ilmaan voiton merkiksi. Olen myös juostessa itkenyt, mutta useimmiten kuitenkin laulan iPodin mukana.

Juosta voi missä vaan. Kesällä olin Amsterdamissa ja valitsin hotellin vieressä sijaitsevan puiston perusteella, jonne pääsin aamulenkille. Juoksijana on osa paikallista elämää.

En koskaan juokse yli kymmentä kilometriä. Yleensä juoksen 5.5 km.

Joskus aikaa siten mittasin aina juoksuaikani, en enää. Juoksen, koska se tekee minulle hyvää.

Juokseminen saa minut tuntemaan itseni vahvaksi. Kun juoksen, olen osa luontoa, olen elossa, jaksan. Kun juoksen, pystyn mihin vaan.

Välineurheilua

10 syys

Sain testattavakseni vempeleen, joka mittaa treenin aikana sykkeen, kalorit, matkan ja vaikka mitä . En ensin ollut järin innostunut, koska hamassa menneisyydessä mittailin asioita vähän liikaakin. Urheilu oli aina pelkkää suorittamista ja joka juoksulenkillä piti tehdä oma enkka.

No, kävin nyt tuttuun tapaan vetämässä lajitreenit. Kytkin itseni sykemittariin, askelmittariin ja sitten itse laitteeseen. Koje toimii virtuaalivalmentajana ja halutessani se myös puhuu ja käsekee treenin aikan – voin jopa valita mies- tai naisvalkun britti- tai jenkkiaksentilla. Ohhoh ja huhhuh. Tyydyin tällä kertaa ns. vapaatreeniin, eli mittautin pelkät arvot ja treenasin omaa tahtia (eli kovaa). Nyt sitten tulin kotiin ja latasin kaiken koneelle ja mitä ihmettä; näen sydänkäyräni ruudulla. Vau! Koska treenini on intervallimaista, aika pirun hienon käyrän teinkin! Näen ihan selvästi, milloin tein mitäkin. Itse asiassa tämä on todella mielenkiintoista ja tähän voisi jopa jäädä koukkuun.Treeniaikani oli 1 h 1 min 50 sekuntia ja poltin 712 kaloria. Otin keskimäärin 19 askelta minuutissa ja keskisykkeeni oli 145. Nyt tietoni tallentuvat tietokoneelle ja virtuaalivalmentajani neuvoo minua halutessani sen mukaan, mikä on tavoitteeni. Voisin myös lähettää taulukon sähköpostitse elävälle valmentajalleni. Aikamoista tämä nykyaika.

%d bloggaajaa tykkää tästä: