Tag Archives: Eko

Kyllä hielle, ei sulfaateille

10 Maa

Olen saanut työni puolesta käyttöön luksussalikortin – saan siis hikoilla modernin megakompleksin tiloissa. Olen yleensä sitä mieltä, että mitä nuhjuisempi treenimesta, sen parempi, mutta yllätyksekseni olen aika ihastunut uuteen ja urbaaniin hienostosaliini. Tänään kävin nostamassa rautaa ja siinä ähkiessäni ajattelin, että vitsit, tämä on siistiä. On mahtavaa, kun jaksaa nostaa. Ja työntää. Ja vetää. Ja juosta. En hikoile, jotta saisin piukat pakarat tai sixpackin vaan siksi, että nautin hetkestä, saan puhasta mielihyvää siitä, että jaksan. Mahtavaa.

Olen myös löytänyt täydellisen ekoshampoon. Sen jälkeen kun kuulin, että sulfaatit kehitettiin teollisuustilojen lattioiden ja autojen pesuun, olen halunnut eliminoida ne tuotteista, joita käytän itseni puhdistamiseen. Ja nyt, noin viiden ekoshampookokeilun jälkeen löytyi ihanan tuoksuinen, vaahtoava, sulfaatiton ja melko edullinen shampoo. Työkaverit ovat kysyneet, mitä olen tehnyt hiuksilleni. Olen pessyt ne. Maksoi muistaakseni noin 9 euroa Stockalla. Saatte samalla kurkistaa kylpyhuoneeseeni, hehe.


Pari hyvää

16 Jou

Pari hyvää, joista olen unohtanut hehkuttaa. Toinen on Sweet Chili Yogi -tee, joka on ihan tolkuttoman hyvää – tärkeääkin tärkeämpi mietelause kaupan päälle – ja toinen Mummi ja Minä Eukalyptus-pastilli -siivoussuihke, jolla on ilo putsata. En olisi ehkä raaskinut itse ostaa, hintaa noin kymppi, mutta sain lahjaksi ja varmasti tulen ostamaan itse jatkossa. Mummi voittaa Mr Musclen mennen tullen jo sympatiapisteillä, ei voi edes verrata. Sisältää kookosöljy-yhdistettä (joilla on usein korvattu muissakin puhdistusaineissa sulfaatit), soodaa ja eukalyptus-öljyä. Eikä sitten muuta.

Cityhippiä pelottaa

15 Elo

Todella paljon joka paikassa puhutaan downshiftingistä ja kuluttamisen vapaaehtoisesta vähentämisestä. Että me olemme erilainen sukupolvi, joka haluaa enemmän aikaa, vähemmän työtä – elämyksiä tavaran sijaan.

Ajatus kuulostaa jalolta ja eteeriseltä – hypätään kaikki pois oravanpyörästä, jätetään mainostoimistoduuni ja eletään vähemmällä onnellisempina. No, sitähän minäkin haluan! Olen vaan vähän pelkuri.

Opiskeluaikona ja niiden jälkeen olin tosi köyhä, joskus piti todella ostaa sitä halvinta tonnikalaa. Ruokalasku oli kai jotain 20 euroa viikossa. Haaveilin vain siitä, että voisin ostaa mitä haluan katsomatta hintalappua. Vuodet vierivät ja rupesin tienaamaan kiitettävästi. Stockan Herkku on tullut tutuksi ja ostoskoriin kelpaa useimmiten vain luomu. iHerbistä saa kätevästi elintärkeitä ravintolisiä, kuten vehnäorasjauhoa, chlorellaa, maitohappobakteereja ja tietysti kalaöljyä – kuka nyt ilman sitä uskaltaisi olla. Aamukahvi on luomua, maito on lähitilalla tuotettua, pyykinpesuaine on ekoa – kirjahyllystä löytyy Petos Lautasella ja Enough. Minusta on tullut cityhippi, kääk.

No, nyt sitten pitäisi hypätä siitä oravanpyörästä. Oikeastaan tekisi mieli haistattaa pitkät koko työelämälle. Se tarkoittaa, että pitää kai samalla köyhtyä. Täytyy varmaankin luopua goji-marjoista ja kuivatuista luomuomenarenkaista. En kai voi enää ostaa pergaa. Kuinka pärjään ilman macaa? Minulla ei varmasti oikeasti ole varaa ostaa vaatteita. Tai käydä elokuvissa.

Kyllä, luopuminen on luopumista, vaikka hoettaisiinkin, että saat sitä, mistä luovut. Voi olla, että naapurilla on downshiftingin jälkeen hienompi Vitamix ja uudemmat Five Fingersit. Olenko valmis? Miksi pelkään? Tätähän juuri haluan, oman porkkanapenkin ja aikaa, vai mitä?

%d bloggers like this: