Tag Archives: Jooga

Kun on tyytyväinen, ei halua lisää

31 Lok

Olin tänään joogassa. On melko käsittämätöntä, että rakastan olla siellä, että haluan vain hengittää ja kuunnella ihanan jooganaisen lempeää ääntä. Käsittämätöntä siksi, että ennen uskoin, että ainoa tie onneen on ruoskia ja piiskata itseään eteenpäin, hikeä ja verta. Mrrrhaah!

Mietin, että mitä jos saleilla olisi bodyattack-tuntien sijaan lempeysharjoituksia. Opeteltaisiin olemaan ja rakastamaan. Tai naistenlehdet lopettaisivat ikuisen dieettihömpän ja kertoisivat, kuinka lempeydellä omaa itseämme kohtaan voimme olla oikeasti onnellisia, eikä vasta sitten kun..  on täydellinen mies ja täydellinen vaatekaappi ja täydellinen vartalo ja täydellinen elämä. Kun haluaa aina lisää, ei ole koskaan tyytyväinen. Kun on tyytyväinen, ei halua lisää.

Mietin sitäkin, kuinka kaikki yrittävät niin kovasti olla parempia, kauniimpia, terveempiä ja hoikempia ja energisempiä. Mutta kun se on niin yksinkertaista, että melkein naurattaa. Ei, siihen ei tarvita poretabletteja, kevyt-levitteitä, Diorin voiteita eikä Actimelia. Kun elää luonnonmukaisesti, yksinkertaisesti, pyrkii keskitiehen ja kohtuuteen – nauttii elämästä ja ystävistä ja arvostaa ja rakastaa paitsi itseään, myös muita, silloin ihminen on stressitön, kaunis, terve ja energinen. Niin se vaan on.

Tofua

10 Lok

Tänään oli pakko saada tofua. En muista, koska olisin syönyt tofua, lopetin, koska olen lukenut, ettei se ole ihmiselle sopivaa ravintoa. Tänään kuitenkin tahdoin intialaista tofupataa. Oli pakko saada. Ehkä tämä liittyy jotenkin alkavaan joogahörhöilyyni (tunnen, se on tulossa). Heitin kattilaan tofua, sipulia, porkkanaa, purkkiherneitä, älyttömän paljon kurkumaa, chiliä, ruususuolaa, arame-levää, paprikaa, kardemummaa, kookoskermaa ja itse tehtyä mantelimaitoa. Istuin lempituolissani ja söin ihanaa joogapataani kulhosta aamutakissa tossut jalassa. Join lasin punaviiniä. Olin juoksunjälkeisessä hurmostilassa suihkunraikkaana ja kuuntelin Georges Brassensia. Eipä olisi voinut olla täydellisempää.

Ja olkoonkin suoraan hit machinesta, I LOVE, tekee mieli jammata:

Sunnuntain ajatuksia

10 Lok

Olin tänään taas joogassa. Kymmenes kymmenettä, vuonna kaksituhatta kymmenen, kello kymmenen. Wau. Oli aivan ihanaa. Olen niin iloinen, että olen löytänyt opettajan, joka edustaa sitä, mitä juuri nyt kaipaan. Eli vastapainoa ikuiselle suorittamiselle, yleiselle hektisyydelle ja informaatiotulvalle. Hän puhuu joogan lomassa juuri niistä asioista ja kehottaa olemaan hyvä itselle, rauhoittumaan. Kiitos.

Olen tietysti kiinnostunut – niin kuin moni muukin – lempeämmästä elämästä, mutta minua vaivaa yksi asia. Kun nyt joka paikassa puhutaan esimerkiksi oravanpyörästä poishyppäämisestä tai terveydestä ja moni kirjoittaa blogiakin (myös minä, heh) aiheista, on kaikki kuitenkin kovin minäkeskeistä. Minä syön hyvin ja olen terve, minä joogaan, minä otan aikaa itselleni, minä irrottaudun stressistä.

Myöskin suorittamisesta irtipääsemisestä voi tulla toisenlaista suorittamista. Siis, että se  ’uusi elämä’ onkin jotain, jota tavoitella. Pitää tulla tietoiseksi, pitää laajentaa tietoisuutta, pitää opiskella uusia asioita, pitää olla parempi ihminen.

Samoin, kun pyritään muuttamaan vanhoja tottumuksia, esimerkiksi eroon kuluttamisesta, vanhat tavat korvataan uusilla: ostetaan goji-marjoja, matkataan Balille ja hankitaan luomuvaatteta ja sähköauto.

Jotenkin se yksinkertaisin yksinkertaisuus unohtuu. Se, kuinka isovanhempamme elivät. Lanttua ja silakoita! Hiihtoa ja saunomista!

Uskon myös, että ihminen on onnellinen kiinnittäessään vähemmän huomiota itseensä ja enemmän huomiota ulkopuolelle, muihin kanssaihmisiin. Hyvistä teoista ja toisten auttamisesta tulee hyvä mieli, jota ei tavoita, vaikka kuinka opettelisi lukemalla paremmaksi ihmiseksi.

Itsekin jotenkin tunnun räpistelevän jossain mukamuutoksen kourissa. Haluaisin kuitenkin oppia elämään oikeasti yksinkertaisemmin, haluaisin tehdä jotain oikeasti merkityksellistä ja haluaisin olla vähemmän itsekeskeinen ja pinnallinen, unohtaa oman olemassaoloni edes joskus.

Joogarakkaus

3 Lok

Aloitin tänään joogan peruskurssin. Olen joogannut aiemminkin, mutta melko huonolla menestyksellä, en vaan ole koskaan kokenut joogaa omakseni.

Tänään nautin suunnattomasti. Ohjaaja oli kuin itse Rakkaus; hellä, hidas, lempeä, ihana nainen. Kaikki tehtiin hitaasti. Kaikki tehtiin päinvastoin kuin olen ikinä tehnyt elämässäni. Olen aina kannattanut kovia otteita ja rangaistusta treenatessa, lajini satuttavat ja nautin siitä. Olen äärimmäisen kilpailunhaluinen ja pyrin täydellisyyteen. Olen koko elämäni halunnut muokata kehoani ja mieltäni, tulla paremmaksi.

Tänään me vain olimme hyviä omina itsenämme, emme tavoitelleet parempaa. Säännöt kuuluivat, että kaikenlaista väkivaltaa ja satuttamista on vältettävä. Joogaamme vain itsellemme, eikä väärin voi tehdä. Täytyy hiljentää mielen ääni, joka toruu kehoa. Opin että joogan tavoite ei ole vääntyä hienoihin asanoihin tai tulla paremmaksi, vaan rauhoittaa mieli ja olla läsnä. Tein puolentoista tunnin aikana ehkä kolme venytystä ja liikettä – opettajan lempeys sai minut olemaan hyvä keholleni, hidastamaan ja kiinnittämään huomiota vain itseeni. Oli ihanaa olla siellä salissa kynttilän valossa, minun kehoni ja minun mieleni, eikä muulla ollut merkitystä.

Kun jokapaikasta kuuluu ja näkyy viesti, että kehon pitää olla kaunis ja rasvaton ja täydellinen, oli äärettömän terapeuttista kuunnella ohjaajan rakastavaa ääntä ’tuntekaa, kuinka vatsanpeitteet liikkuvat’, ’kuinka painavat pakarat painuvat lattiaan’, ’kuinka varpaat ovat kuin pampulat’. Love it. Kohtasin kehoni ihan eri tavalla.

Uskon, että vasta nyt ja tässä elämänvaiheessa minulla on kärsivällisyyttä ja halua joogata. Jooga ei ole urheilua, se on lempeyttä. Se on tapa pysähtyä. Se on ulkopuolisten paineiden ja maailman unohtamista. Jooga kai on rakkautta.

Kiitos sinulle ihana jooganopettaja.

Kuva täältä.

%d bloggers like this: