Tag Archives: Keskitie

Kerran vielä keskitie

18 Maa

Ajattelin olla ensin ihan hiljaa tästä aiheesta, mutta en nyt kykene pitämään sanoja sisälläni. Minua on viime aikoina aikalailla ahdistanut se, miten esimerkiksi terveydestä ja superfoodeista puhutaan erinäisissä medioissa. Minulta on huolestuneena kyselty, kuulunko siihen lahkoon. No en kuulu.

Minä kirjoitan tätä blogia siksi, että toivon voivani inspiroida edes yhtä ihmistä ottamaan kaiken irti elämästään. Uskomaan, että on täysin mahdollista toteuttaa haaveitaan. Antaa palaa vaan! Toivon, että voin inspiroida ihmisiä kiinnostumaan omasta terveydestään, koska tiedän, kuinka paljon omat valinnat vaikuttavat omaan olotilaan ja sitä kautta myös kanssaihmisiin. Olen itse joskus elänyt toisella tavalla, en  niinkään välittänyt terveydestäni. Silloin voin huonosti ja tein tietoisen valinnan pyrkiä voimaan paremmin ja onnistuin.

Kyllä, valitsen mieluummin luomua kuin eineksiä. Käytän reilusti superfoodeja, koska saan niistä energiaa – mutta pelkästään niillä ei elä – tai ainakin turha yrittää. Rakastan raakaruokaa, se tekee minut iloiseksi. Valmistan itse sapuskani, koska pidän ruoanlaitosta ja saan käyttää luovuuttani. En silti ole ehdoton. Juon veteni kraanasta ja rakastan suklaata. Joskus makaan kotona jaksamatta liikauttaa eväänikään. Silloin tällöin juon pari lasia viiniä ja maalaan taivaanrantaa. Nukkuminen on ihanaa.

Mitä enemmän olen oppinut terveydestä, niin sanotuista foodeista ja elämästä, sitä enemmän olen sitä mieltä, että on pahin virhe pyrkiä täydellisyyteen. Kaikista suurin uhka terveydelle on stressi ja ehdottomuus. Virheet tekevät ihmisen. Kahvi ei tapa, mutta sitruunamehu piristää enemmän. Se on se keskitie.

Mainokset

Keskitie

1 Mar

Jos oppisin vain yhden asian, se olisi keskitietä kulkeminen.

Voi olla, että joillekin se on helppoa. Elää kohtuudella. Minä olen aina mennyt laidasta laitaan, äärimmäisyydestä toiseen. Jotenkin vain innostun asioista aina niin  kauheasti, että haluan vain sitä, täysillä, heti.

Tai halusin, mutta moisesta parantuminen ei kai tapahdu hetkessä.

En vain ole oikein osannut koskaan ottaa rauhallisesti. Siksi esimerkiksi alkoholi ei aiemmin sopinut minulle. En halunnut juoda lasillista hitaasti nautiskellen, halusin juoda koko pullon. Tai kaksi. Ja tanssia aamuun asti. Kun innostuin jostain kovasti – vaikkapa esimerkiksi meditaatiosta – ei (todellakaan) riittänyt, että harrastaisin välillä kotona, ehei, on ollut pakko esimerkiksi muuttaa toiseen maahan ja tehdä elämänmuutos. Muuttaa yhteisöön ja tehdä nunnalupaus. (Edellinen esimerkki oli vertauskuvallinen)

Toinen juttu, jota en oikein ole sisäistänyt, on pitkäjänteisyys. Kun niitä innostavia uusia juttuja, joita haluaa tehdä niin kovasti ja täysillä ja heti, niitä tulee niin usein. Siksi olen vaihtanut ammattia jo pariin otteeseen. Ja harrastuksia. Ja identiteettiä. (Muuttanut nunnaluostarista ja ruvennut rokkariksi – esimerkiksi)

Olen tuntenut itseni joskus oudoksi, kun en ole osannut keskittyä yhteen asiaan kovin kauaksi aikaa. Vaikeinta kai on ollut ystävilläni ja perheeelläni. Mitenkäs riippuliito? Ehei, se oli viime viikon kova juttu, nykyään ratsastan. Hehe.

Nyt en enää koe, että moinen luonteenpiirre olisi mitenkään huono, koen sen lähinnä rikkautena. Tuleepahan tehtyä monia asioita elämässä. Yritän vain välttää sokaistumasta ja nauttia monesta asiasta kerrallaan. Kun oikein innostuu, ei ole samantien pakko omistautua vain yhdelle asialle. Osaan juoda lasillisen viiniä ja nautin siitä. Meditoin ja joogaan, mutta harrastan myös ’kypärälajeja’. Luen muotilehtiä, mutta ostan kirpputorilta. Syön lihaa, mutta se on luomua. Olen kaupallisella alalla, mutta ajan aktiivisesti asioita, joihin uskon.

On hyvä, kun elämä lepää monen pilarin varassa. Kun yksi sortuu, muut pitävät pystyssä. Sen tiedän kokemuksesta.

Pyörä pyörii

10 Elo

Paljon puhutaan oravanpyörästä ja siitä pois heittäytymisestä. Uudet termit downshifting ja cityhippeys ovat jo osa tiedostavan kansalaisen sanavarastoa. Minäkin mietin samoja asioita. Paljon. Minulla on aikaa pyörittää maailmaa oman napani ympärillä. Ei ole perhettä, ei asuntolainaa. Ikää sopivasti, jotta olen jo ehtinyt nähdä, ettei se ura ehkä olekaan vastaus kaikkeen.

Olen jo kauan miettinyt työteonn mielekkyyttä, siis syvemmällä tasolla. Meillä on toimistossa helkkarin kivaa ja siellä paljon nauretaan, mutta emme me maailmaa pelasta. Mielihyvää saan hyvin tehdystä työstä ja rahoillensa vastinetta saavista asiakkaista, mutta kuinka työpanokseni tekee maailmasta paremman paikan? Kuinka se tukee omaa maailmankatsomustani ja näkemyksiäni? Kuinka se vastaa moraalikäsitystäni?

Yritän samalla muistaa, että sen sijaan, että edustaisi yhtä ääripäätä, vaikeinta – ja myös jollain tavalla tyydyttävintä – on kulkea keskitietä.

%d bloggers like this: