Tag Archives: Lapset

Stockan lahja kansalle: kanaa ja pestoa

26 Elo

Odottelin tänää sateen loppumista Espalla varjon alla ja tälläinen höpöttäjä kuin olen, juttelin (itseäni) vanhemman naisen kanssa, joka taas oli lapsenlapsensa kanssa liikenteessä. Hän sanoi, ettei kyllä jaksaisi olla neljävuotiaan kanssa joka päivä. Sanoin, että enpä usko että minäkään jaksaisin. Nainen kertoi, että lasten takia hän itse aikoinaan menetti vapautensa ja opiskelut jäivät. Kuulemma lapset vievät kaiken ajan ja energian – eikä hän sanonut asiaa katkeralla äänensävyllä, totesi vaan nauraen (ja heti perään kertoi nauttivansa elämästään nyt). Uskon. Tämä oli toinen kerta kahden viikon sisällä, kuin minua kehoitetaan tarkkaan harkitsemaan tai jopa välttämään lasten hankkimista.Vapaus vaakakupissa siis.

Söin juuri aivan jumalaista kanaa. Ostin sen Stockmannilta. Ei ollut luomua, lihotettukin jyvillä. Oli silti – tai juuri siksi – hyvää ja törkeän mehukasta. Saattoi myös johtua siitä, että dippasin kanan maailman parhaaseen pestoon, jota syön niin paljon, että joudun varmasti pian siirtymään isompaan (500g) purkkikokoon. Sitäkin saa Stockalta, eikä siinä ole lisä- eikä säilöntäaineita. maitoa kyllä on. Nam! Niin hyvää, että melkein taju lähtee.

..niin ja sitä pestoa sekoitan salaattiin, munakkaan täytteeksi, ’leivän’ päälle (resepti joskus myöhemmin), marinadiksi, sopii ihan joka paikkaan. Hyvä kun en lusikalla syö suoraan purkista. Enpä.

Mainokset

Lapset vastaan vapaus

17 Elo

En välttämättä halua lapsia. Iloitsen jokapäiväisestä vapaudestani niin, että en ole varma, haluanko vaihtaa sen äitinä olemiseen. Uskon, että monelle lapsen hankkiminen johtuu pelosta, kun pitää ja mitä jos en. Uskon myös, että yksi suurimmista yhteiskunnallisista illuusioista on onni vanhemmuudesta. Todella, nämä väitteet perustuvat uskoon, kokemustahan minulla ei ole.

Näen ympärilläni väsyneitä äitejä. Huomaan pariskuntia, joilla ei ole enää aikaa toisilleen. Kuulen kauhutarinoita valvotuista öistä, seksittömistä avioliitoista, uskottomista aviomiehistä ja vaimoista rakastajineen, näen lapsiperheiden koteja täynnä kamalia muovileluja. Luen lehdistä tarhoista, joiden asukkeja ruokitaan Palmian kamalalla laitosruoalla.

Kuinka minulla mahdollisesti olisi aikaa tai energiaa aamulla viedä lapsi tarhaan? Tai hakea lapsi tarhasta? Haluaisinko edes lastani päivähoitoon? Ja jos en, kuinka rahoittaisin oman ja lapseni elämän? Koska urheilisin? En enää voisi lähteä ex tempore maailmanympärysreissulle (niin kuin nyt muka voisin – no, ainakin teoriassa se on mahdollista), en voisi edes lähteä yksin yöuinnille. Uskaltaisinko enää elää vaarallisesti? Mitä, jos kuolen? Kuka hoitaa lastani? Missä välissä pesisin kaiken sen pyykin, tiskaisin ja korjaisin lelut, kun kodinhoito jo nyt tuottaa vaikeuksia? Koska saisin rentoutua? En varmasti enää voisi pitää ’tänään en tee mitään’ -päiviä.

Ehkä joskus saattaa harmittaa, jos en tule hankkineeni lapsia. Se ei kuitenkaan ole syy perheen perustamiselle. Ja kyllä minä rakastan lapsia, mutta niin minä rakastan vanhuksiakin. En silti ole vanhainkodissa töissä. Toiset haluavat lapsia ja toiset haluavat elää elämänsä vähän toisella tavalla. Ja voinhan aina muuttaa mieleni.

Hieno tarra täältä.

%d bloggers like this: