Tag Archives: Luopuminen

Saat sen mistä luovut

9 Hel

Saat sen mistä luovut on Tommy Hellstenin hieno kirja. Tämä postaus ei kuitenkaan kerro kirjasta, vaan siitä, että.. nooh, saat sen mistä luovut. Useinhan luopuminen nähdään negatiivisessa valossa. On se niin vaikea luopua. Niin kai se onkin, jos ei ole valmis ymmärtämään, että luopuminen on välttämätöntä, jotta pääsee eteenpäin ja saa jotain muuta tilalle.

Itse olen viimeisen kymmenen vuoden aikana luopunut seuraavista melkolailla tässä järjestyksessä (nyt minua hieman riipaisee ajatus siitä, että olen todellakin joskus halunnut kyseisiä asioita elämääni): tupakka, alkoholi(n liikakäyttö), pikaruoka, viha, katkeruus, epämääräiset ihmissuhteet, sokeri, ehdottomuus, vilja, maito, kahvi, ura, crosstrainer, kevyttuotteet, broileri, itseruskettavat voiteet, parabeenit ja sulfaatit. Muun muassa.

Yhteistä kaikille on se, että olen joskus kuvitellut niiden antavan minulle nautintoa, kunnes olen huomannut, että asia onkin ihan päinvastoin.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen sen sijaan saanut: kestävyyttä, voimaa, voita, superfoodeja, mielettömästi energiaa, terveyttä, ihanaa luomuruokaa, rakkautta, ystäviä, kärsivällisyyttä, harrastuksen, jota rakastan, terveen kehon, mielen, ihon ja vatsan. Olen niin paljon läheisempi perheeni kanssa. Olen onnellinen omassa elämässäni. Minulla ei ole krapulaa – enkä siis enää hukkaa elämästäni sekuntiakaan. Olen oppinut rakastamaan itseäni ja muita, nauttimaan elämästä selvin päin ja uskomaan siihen, että kaikki on ja tulee olemaan hyvin ilman, että pitäisi aina saada lisää jotain.

Wau!

Käytännössä olen esimerkiksi vuosia tiennyt, että sokeri, vilja ja maito eivät sovi minulle. Kehoni viestitti siitä jo kauan sitten. Oli vaan niin hitsin vaikeaa luopua niistä, koska en ollut valmis. Keksin aina tekosyitä. Kahviin piti saada maitoa (lopetin muuten kahvinkin ja opin rakastamaan teetä – enkä enää tarvitse kofeiinia pysyäkseni hereillä). En kehdannut sanoa ei mummin leivoksille. Aina jotain. Loppujen lopuksi on ollut todella helppoa elää ilman niitä kaikkia, koska oloni ilman niitä kolmea on vaan niin mahtava. Ei tarvitse syödä sellaista, jota keho ei halua. Sitä paitsi saan finnejä niistä kaikista ja nyt kun ihoni on vihdoin niin hyvässä kunnossa, en anna sitä pois, en millään.

Sama muotilehtien kanssa. Vielä vähän aikaa sitten halusin ostaa lehtiä, kunnes (vasta) oivalsin, että kyse ei ole siitä, että lehdet antaisivat minulle esteettisiä elämyksiä tai mitään muutakaan. Päinvastoin ne yrittävät kertoa minulle, että vielä pitäisi ostaa ja saada ja olla vähän enemmän ja blaah blaah blaah. Lehdethän ovat täynnä photoshopattuja naisia, ihan huttua. Miksen sitä ennen tajunnut? Koska en ollut valmis. Mutta nyt minulla on aikaa lukea kirjoja aiheita, jotka minua kiinnostavat.

Onneksi luopua – eli saada – voi aina enemmän. Aavistelen, että seuraavina listallani ovat suklaa (paitsi raakasuklaa), tavara, kynsilakka (ehkä), juusto, meikkivoide, hiuslakka sekä tarpeeton ostaminen (tätä toteutan jo hitaasti, mutta varmasti). Sitten kun olen valmis luopumaan siis.

Tätä biisiä kuuntelen, kun kävelen aamuisin töihin. Silloin haluan laulaa ja tanssia. Poikkeuksetta.

Cityhippiä pelottaa

15 Elo

Todella paljon joka paikassa puhutaan downshiftingistä ja kuluttamisen vapaaehtoisesta vähentämisestä. Että me olemme erilainen sukupolvi, joka haluaa enemmän aikaa, vähemmän työtä – elämyksiä tavaran sijaan.

Ajatus kuulostaa jalolta ja eteeriseltä – hypätään kaikki pois oravanpyörästä, jätetään mainostoimistoduuni ja eletään vähemmällä onnellisempina. No, sitähän minäkin haluan! Olen vaan vähän pelkuri.

Opiskeluaikona ja niiden jälkeen olin tosi köyhä, joskus piti todella ostaa sitä halvinta tonnikalaa. Ruokalasku oli kai jotain 20 euroa viikossa. Haaveilin vain siitä, että voisin ostaa mitä haluan katsomatta hintalappua. Vuodet vierivät ja rupesin tienaamaan kiitettävästi. Stockan Herkku on tullut tutuksi ja ostoskoriin kelpaa useimmiten vain luomu. iHerbistä saa kätevästi elintärkeitä ravintolisiä, kuten vehnäorasjauhoa, chlorellaa, maitohappobakteereja ja tietysti kalaöljyä – kuka nyt ilman sitä uskaltaisi olla. Aamukahvi on luomua, maito on lähitilalla tuotettua, pyykinpesuaine on ekoa – kirjahyllystä löytyy Petos Lautasella ja Enough. Minusta on tullut cityhippi, kääk.

No, nyt sitten pitäisi hypätä siitä oravanpyörästä. Oikeastaan tekisi mieli haistattaa pitkät koko työelämälle. Se tarkoittaa, että pitää kai samalla köyhtyä. Täytyy varmaankin luopua goji-marjoista ja kuivatuista luomuomenarenkaista. En kai voi enää ostaa pergaa. Kuinka pärjään ilman macaa? Minulla ei varmasti oikeasti ole varaa ostaa vaatteita. Tai käydä elokuvissa.

Kyllä, luopuminen on luopumista, vaikka hoettaisiinkin, että saat sitä, mistä luovut. Voi olla, että naapurilla on downshiftingin jälkeen hienompi Vitamix ja uudemmat Five Fingersit. Olenko valmis? Miksi pelkään? Tätähän juuri haluan, oman porkkanapenkin ja aikaa, vai mitä?

%d bloggaajaa tykkää tästä: