Tag Archives: Maksa

Huono minimalisti

14 Maa

Olen ollut huono minimalisti viime aikoina. Vähän harmittaa. Ja hävettää. Haluaisin olla välittämättä materiasta, mutta miksi sitten ilahdun vaikkapa uusista treenikengistä? Kauniista, kirkkaan pinkeistä treenikengistä, joilla on ilo juosta. Tai uudesta tietokoneesta. Neitseellisen valkoisesta, kauniista MacBookista. Työkalu, joopa joo.

Minimalismi on ihana ajatus, mutta toteutus vaatii kyllä asennemuutosta ja selkärankaa. Kun joka paikassa käsketään ostamaan, jotta olisi parempi ja kauniimpi ja nuorempi ja menestyvämpi ja kun kaikki muutkin ostavat, niin täytyy todella joskus pinnistellä, että muistaisi, mikä on oikeasti tärkeää. Tämä liittyy tavallaan siihen, mistä jo kirjoitin, elämään nyky-yhteiskunnassa. On helppoa olla ostamatta, jos ei ole, mitä ostaa. Vaikeaa on mennä vastavirtaan ja olla ostamatta, kun kaikkea on saatavilla.

Olisin voinut tänään tehdä eväät töihin. Sen sijaan tuhlasin 12 euroa ja söin tavaratalon (kääk) yläkerrassa. On jotenkin ihanaa saada jonkun valmistamaa, lämmintä ruokaa. Sitä paitsi sieltä saa pyytäessä juureksia tai kasviksia, eikä tarvitse syödä esimerkiksi perunaa tai pastaa. Kysyivät, kuinka kypsänä haluan maksani. Edes minä en syö raakaa maksaa. Kuvan kehtasin ottaa. Salaa.

 

Tyhmä ja onnellinen*

7 Jou

Tämä postaus sisältää kuvamateriaalia, joka saattaa koetella luolasta irtautuneita herkkiä kaunosieluja – sellaisia, jotka syövät lihaa, mutta eivät halua käsitellä sitä raakana. Olenpa tavannut sellaisiakin lihansyöjiä, jotka eivät suostu perkaamaan kokonaista kanaa. Kuvittelevatko he, että kana (broileri) kasvaa muovipussissa K-kaupan grillitiskin lampun alla?  Sellaisilta pitäisi kieltää lihan syönti kokonaan. Jos minulla olisi lapsia, syöttäisin niille maksaa, munuaisia, kieltä, etanoita ja sammakoita. On sitten matalampi kynnys aikuisena ryhtyä luolanaiseksi tai -mieheksi.

Eiliseen postaukseen viitaten resepti noudattaa kaavaa yksi kasvis, yksi liha. Poronmaksa ja sipuli. Suola ja pippuri. Voita. Laitoin myös kermaa. Olen sen viime aikoina poikkeuksetta korvannut kookos-sellaisella, mutta kookos ja poro, jotenkin se tuntui loukkaukselta.

Poronmaksa viipaloidaan ja pinta paistetaan rapeaksi voissa. Kuullotetut sipulit ja maksa ladotaan uunivuokaan, päälle mausteet ja kerma. Uuniin, kunnes kypsää. Seurana lanttumuhennosta. Jo tämän takia kannattaa asua Suomessa, vaikka välillä tuleekin kunnolla lunta niskaan.

Ps. Jälkikäteen kuvia katsellessa tuli mieleen, että joku on joskus saattanut jossain keitokirjassa käskeä pyyhkimään maksan talouspaperilla ennen paistamista. En ole varma, mutta voin kertoa, että se ei ole tarpeellista.

*lainasin kaverin sähköpostiviestistä otsikon (kiitos vaan M), pidin siitä jo ennen kuin luin sisällön – kaveri olikin lainannut Talouselämä-lehdeltä, artikkeli löytyy täältä, sekin kannattaa lukea.

%d bloggaajaa tykkää tästä: