Tag Archives: Media

Maailmalla tapahtuu

9 Lok

En enää seuraa maailman tapahtumia niin kuin joskus ennen. Minulla ei ole televisiota, en tilaa Hesaria, enkä juurikaan kuuntele radiota. Luen satunnaisesti nettiuutisia ja kuulen tärkeimmät asiat muilta. Nyt luin kuitenkin nettihesarin läpi kunnolla ja onhan se ihmeellistä, mitä kaikkea maailmalla tapahtuu – ja varsinkin se, minkälaisen ihmiset tästä maailmasta ovat tehneet.

Nobelin rauhanpalkinto herätti paljonkin ajatuksia ja muistutti, kuinka erilaista elämä on eri puolilla ja kuinka jotkut jaksavat tehdä työtä muiden ihmisten ja muutoksen eteen. Todella inspiroivaa ja koskettavaa. Chilessä on ollut 33 kaivosmiestä loukussa maan alla jo 64 päivää. Koko juttu on mielestäni todella outo. Punainen alumiiniaalto pyyhkäisi unkarilaisen kylän tainnoksiin. Helsingissä halutaan kerjäläiset pois kaduilta, koska se luo turvattomuutta. Piiloon vaan kaikki köyhät, emme halua, että muistutatte meitä elämän kurjuudesta! Samalla kansa ahnehtii Hulluilta Päiviltä lisää tavaraa ja lääkejätti puolustelee sikarokotustaan. Yäk.

Informaatiotulva

25 syys

Täsmennys eiliseen mielenilmaukseen: kysehän oli turhautumisesta informaation paljouteen. Kun ennen (joo, ennen kaikki oli toisin) halusi saada tietoa, piti mennä vaikkapa kirjastoon. Nyt kaikki käy kätsästi netin kautta. Klik, vastaus. Klik, klik. Google is the answer. On mahtavaa, että kiinnostavista asioista on saatavilla tietoa helposti. Mutta se, että tietoa on saatavilla, ei tarkoita sitä, että tieto on oikeaa. Tai tarpeellista.

Helposti käy niin, että etsiessään inspiraatiota aiheeseen x löytää netistä vaikkapa mielenkiintoisen ja asiasta kertovan blogin ja sitten klik, löytyy linkki toiseen vähintäänkin yhtä mielenkiintoiseen  lähteeseen. Klik, klik, yht’äkkiä on mennyt kaksi tuntia ja pää on täynnä tietoa. Ja nyt palaan edelliseen kappaleeseen, eli se, että tietoa on, ei tarkoita, että se olisi oikeaa tai tarpeellista.

Mitä enemmän tietoa on saatavilla, sitä suurempi vastuu on lukijalla. Mistä tiedämme, mikä on totta? Pitäisikö jatkuvan tiedon hankinnan sijaan vain elää ja kokea ja tehdä omia päätelmiä?

Liiasta tiedosta tulee ähky ja päänsärky. Ei ole kapasiteettia käsitellä kaikkea nähtyä ja kuultua. On pakko tehdä valintoja. Minun valintani on se, etten katso televisiota, enkä lue ilmaislehtiä. Nyt tuntuu, että internetin käyttöä on pakko rajoittaa, muuten informaatiotulva vie mennessään.

Olen puhunut.

Downshiftaamisen nousukausi

22 Elo

Istuttiin eilen iltaa ja puhe kääntyi downshiftaamiseen. Mietittiin, onko se vain ylemmän keskiluokan ylellisyyttä – Kontulassa ei paljoa taideta downshiftailla. Aiheesta puhutaan juuri nyt kaikkialla aina Anna-lehdestä Optioon ja Evitaan (tiedän, koska työni puolesta käyn läpi kaikki lehdet).

Option downshiftaajat pitävät sapattivuoden, golfaavat ja hoitavat puutarhaa. Evitan sankarit ottavat hatkat mainostoimistosta ja muuttavat maalle, jotta lapsilla on tilaa olla.

Olen myös ollut huomaavinani, että monet netissä asian puolesta puhuvat ovat tulleet seuraavalle etapille. Nyt kun se alkuperäinen oravanpyörä on taakse jäänyttä elämää, aletaan nettientrepreneureiksi – ruvetaan tahkoamaan rahaa uudella elämäntavalla. On superfoodguruja ja näin-perustat-kukoistavan-netti-bisneksen-ja-myyt-sen-miljoonalla -heppuja. Ympäri mennään, yhteen tullaan.

Hesarissa oli tänään ihana artikkeli vietnamilaisesta suurperheestä, joiden kahdeksan hengen ruokalasku on 150 euroa kuussa! Se on mahdollista, koska perhe kasvattaa itse kasviksensa, kalastaa ja kerää marjoja sekä sieniä. Tunsin kyllä pistoksen omassatunnossani. Jep, rakastan ahvenia, kantarelleja ja kesäkurpitsaa, mutta haen omani helposti kaupasta – eikä se ole halpaa. Jos downshiftaaminen on yhteiskunnallisten tarpeiden hierarkian huipulla, miksi paluu perusasioihin ja -elintapoihin on niin vaikeaa – vai juuriko siksi?

%d bloggers like this: