Tag Archives: Metsä

Syyskuun ruokahaaste osa II: metsä kuvina ja The Tatti

21 syys

Syyskuun ruokahaaste, eli metsästä lautaselle

20 syys

Kun kerran uhosin, niin metsään menin syyskuun ruokahaasteen perässä. Seurakseni sain serkkuni stadin stinan ja mukana kulki myös kaksi kameraa. Yksi antiikkinen Canon AV-1 filkkakamera ja yksi moderni Ixus. Tuli otettua paljon hienoja makrokuvia sienistä ja muuta kivaa; ihastelimme jokaista tattia, marjaa ja käpyä ja hihkuimme syysiloa. Valitettavasti unohdin tänään kameran muistikortin toimistolle, joten postaukset tulevat eri järjestyksessä kuin oli tarkoitus. Ensin siis lopputulos, huomenna tarinan taustat.

Tattipihvit tattisoosilla:

Rrrrakastan sieniä ja mielestäni niihin on turha sotkea turhaa härpäkettä, eikä mitään, mitä mummo ei olisi hyväksynyt. Paitsi pekonia. Eli ainekset: kaksi tattia, yksi pieni ja yksi suuri, voita, luomukermaa, sipulia, merisuolaa, loraus soijaa ja rouhittua pippuria. Ja tietty luomusian kylkeä, eli pekonia. Persilja on oikeastaan vain koriste.

Tatin lakki siivuiksi ja viisi kauneinta siivua talteen. Loput silpuksi ja kuivaan pannuun. Nesteet haihdutetaan ennen kuin lisätään voi ja pieneksi silputtu sipuli. Paistetaan, lisätään suola, kerma ja soija. Keitetään tattikermaseos kasaan ja siirretään kattilaan, sauvasurvaimella muhennokseksi. Pannuun voita – tattisiivut ja pekonisuikaleet nätisti pannuun. Paistetaan kunnolla rapsakaksi. Asetellaan lautaselle ja / tai syödään silmät kiinni nautiskellen.

Ps. Tässä on nyt sitä oikeaa rasvaa! Jotenkin leijonantassumainen jälki miellyttää ja aika pervolta näyttää, silleen hyvällä tavalla.

Metsään

12 syys

Kävin kahden nelijalkaisen avustajan kanssa kaupunkimetsässä katsomassa, josko sieltä löytyisi ainekset syyskuun ruokahaasteeseen. Oli vähän pakko, kun kerran menin uhoamaan. Ei löytynyt aineksia kuin myrkkykeittoon, ensi viikonloppuna sitten isoon metsään. Kaunista oli silti, se on syksy nyt!

Metsässä

14 Elo

En ollut tänään Flow-festareilla, enkä Ankkarockissa, en edes juossut maratonia. Se sijaan olin metsävaelluksella pienessä porukassa. Pääsin ekaa kertaa testaamaan Fiver Fingersejä kunnolla. Se tuntui siltä, kuin olisi saanut viisi varvasta, joiden olemassaolosta ei koskaan ole ollut tietoinen. Tai siltä, että oli osa sitä metsää eikä vain isokenkäinen tarpoja. Tunsin kaikki kävyt ja kosteuden ja risut. Se oli ihanaa. Parasta oli kävellä mättäällä, niin pehmeää.

Kohokohta (minulle) oli, kun metsästä löytyi jonkun tekemä upea laavu, jonka oksan nokkaan oli ripustettu kuivuneet hauen leuat. Hieno.

Kyseessä oli hiljainen veallus – emme koko aikana sanoneet sanaakaan.  Oli ihanaa vain ajatella tai olla ajattelematta. Keksin sienille nimiä (samettilakki) tai vain toistelin ja rytmitin sanoja mielessäni (sa-met-ti-lak-ki, saa-meeettt-i-laaaakkk-i. Hahaa, yksinkertaista on elo joskus. Välillä pysähdyimme meditoimaan ja kerran söimme yhdessä eväitä. Josta tuli mieleeni, että aivan liian usein syön hotkien ja tehden samalla jotain muuta. Oli aivan erilaista syödä luonnossa, hitaasti, maistellen ja tunnustellen. Ja olla hiljaa. Muut olivat tuoneet kaikkia hienoja virityksiä, minulla oli tarjota vain kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä.

Ja pähkinöistä tuli mieleen jokapäiväinen aamiaiseni, eli marjoja (yleensä mustaherukoita, joskus mustikoita), maca-jauhoa, marjoja ja kookoskermaa. Varmaan tuttua peruspaleosettiä, mutta ihan parasta. Moni ei ihme kyllä voi sietää macaa, itse en ole huomannut yhtään mitään terveys-/virkeysvaikutuksia, syön sitä nimenomaan maun vuoksi. Voisin elää marjoilla ja pähkinöillä.

%d bloggers like this: