Tag Archives: Muutos

Muutoksesta, osa IV (+ mössösalaattia)

29 Maa

Vaikka elämäni onkin käymistilassa, kaikki on jotenkin jopa pelottavan selkeää ja tavallaan helppoa. Siitä on kaksi vuotta, kun viimeksi pistin elämäni uusiksi. Täytin silloin 28 ja minulla oli kriisi. Jälkeenpäin ajateltuna ehkä koin, että nyt kai sitten pitäisi olla kriisi. Olin nimittäin julistanut 28:n kauhuiäkseni ja kauan kauan sitten.

Vuonna 2009 sitten jätin kotikaupunkini Lontoon ja siinä samassa kotini, työni, ystäväni ja melkein kaikki tavarani. Lähdin Thaimaahan yksin treenaamaan kolmeksi kuukaudeksin ja sieltä muutin rahattomana ja suunnitelmitta Suomeen. Vuonna 2009 halusin muutosta ja nopeasti.


Kun olin kääntänyt kaiken ylösalaisin, päätin, että nautin seuraavasta vuodesta hissun kissun, en muuta mitään, olen vaan.

Nyt puolentoista vuoden jälkeen kaikki on taas muuttumassa. Vaikka käytännössä muutos on melko pieni – eli siirryn yksityisyrittäjäksi – minulle muutos on suuri, koska voin toteuttaa niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Olen tavallaan itse vastuussa itsestäni. Edelliseen muutokseen verrattuna kyse on kuitenkin eri asiasta. Nyt asiat eivät muutu, koska olisin jotenkin tyytymätön, vaan koska olen tyytyväinen ja haluan jakaa sen, minkä olen oppinut.

Olen kauan tuijottanut omaan napaani minä, minä, minä. Miltä minusta tuntuu, mitä minä haluan, mikä olisi minulle parasta ja miten minä voisin kehittää itseäni. Mutta kun on hyvä olla, alkaa miettiä, kuinka voisi edesauttaa muiden hyvinvointia. Kun on ensin hyvä itselleen, voi olla hyvä muille.

Siksi ehkä kirjoitan myös tänne. Paleo ei minulle ole kivikautinen laihdutuskuuri vaan siitä on tullut (joustava) elämäntapa. En syö niin kuin syön, koska joku käskee, vaan koska se sopii minulle ja se on luonnollinen ja yksinkertainen tapa syödä. Ilokseni olen huomannut, etten enää kaipaa vaatekauppoihin. Se on suoranainen ihme, sillä olen aina halunnut kauniita tavaroita. En vaan enää niin kauheasti välitä siitä, että pitäisi saada uusi asu jotain tilaisuutta varten. Treenistä tulee koko ajan nautinnollisempaa, koska liikun siksi, että on mahtavaa olla vahva ja päästää oma keho vapaaksi. En liiku siksi, että pitäisi polttaa x kaloria.

On ihanaa pyrkiä elämään niin kuin meidät on ehkä tarkoitettu elämään – yksinkertaisesti – koska se tuntuu niin hel**tin oikealta. On ihanaa, jos on periaatteita ja edes vähän selkärankaa. Hyvä sydän ja vahva tahto. Silloin saa mahdollisimman paljon elämästä irti ja voi olla vapaa – ja toivottavasti hyödyksi myös muille. Minusta olisi hienoa innostaa ihmisiä toteuttamaan itseään, olemaan hyvä itselleen ja kyseenalaistamaan sitä, mikä on. Ei tarvitse elää niin kuin käsketään – on niin monta tapaa olla. Jokainen voi löytää oman polkunsa, jos vain uskaltaa kokeilla.

Olipa paatoksellista, huh. Loppukevennykseksi vaikka kahden mössön salaattia. Se on herkullista.*

Tammenlehtisalaattia
Sinimailasen ituja
Avokadokastike
Resepti täällä

Purkki tonnikalaa
Kaksi tomaattia silputtuna
Aurinkokuivattuja tomaatteja silputtuna
Lusikallinen majonesia
(Kaikki sekaisin)

*Avasin uuden osion ”almost paleo”, koska en enää jaksa aina olla niin justiinsa.

Mainokset

Ready or Not?

24 Hel

It’s not that some people have willpower and some don’t. It’s that some people are ready to change and others are not.

–  James Gordon, M.D.

Muutoksesta, osa III

16 Mar

Olen välillä valittanut siitä, että työni ei täysin vastaa arvomaailmaani ja jaadijaadijaa, mutta siitähän (valittamisesta) ei ole mitään hyötyä. On tehtävä jotain. Muutos on kuitenkin joskus niin salakavala, ettei oikein tajuakaan, miten asiat ovat muuttuneet. Tässä käytännön esimerkkejä muutoksista, joita olen oman työni puitteissa toteuttanut:

Olen kieltäytynyt tekemästä töitä projektin parissa, joka on oman arvomaailmani vastainen. Työnantaja suostui siihen ja sain kantani esille, joka oli minulle hyvin tärkeää.

Olen saanut työpaikalle uuden blenderin, jolla blendailen erilaisia viherjuomia ja supersmootheita, joita sitten tarjoan työkavereille ja asiakkaille. Työnantaja mielellään kustantaa raaka-aineet ja koneen. Paitsi että ilahdutan työkavereita ja pumppaan heihin päivän vitamiinit, saan toivottavasti heidät myös innostumaan raakaravinnosta ja sensellaisesta. Meillä on myös mehulinko, haudutettua luomuteetä ja tuoreita hedelmiä!

Olen omatoimisesti hankkinut itselleni mielenkiintoisia uusia projekteja ja asiakkaita, jotka oikeasti kiinnostavat minua ja jotka vastaavat arvomaailmaani. Näiden tiimoilta pääsen vaikuttamaan suuriinkin ihmisjoukkoihin, koska pääsen levittämään sanaa hyvinvoinnista. Se on todella mahtavaa!

Olen saanut työkaverini liikkumaan ja viime vuonna juoksimme yhdessä Naisten Kympin – niin myös ensi keväänä.

Olemme onnistuneet luomaan aivan mahtavan työilmapiirin, jossa kaikkien on mahdollista toteuttaa itseään, saada onnistumisen tunteita ja nauttia työstään. Se tuntuu tärkeältä varsinkin nuorien harjoittelijoiden kohdalla. On hienoa, että he kokevat, kuinka mukavaa on työskennellä paikassa, jossa viihdytään, ei kilpailla.

Joskus on tarpeellista, että hieman pinnallisiksikin koetuilla aloilla työskentelee ihmisiä, jotka kyseenalaistavat asioita ja omaavat hieman erilaisen näkökulman asioihin. Jos näin ei olisi, kaikki säilyisi ennallaan.

Paljon puhutaan downshiftaamisesta, mutta aina ei tarvitse jättää työtään ja tehdä täyskäännöstä – joskus voi olla mielekkäämpää ja haastavampaa aloittaa siitä, missä on ja vaikuttaa oman lähiympäristönsä hyvinvointiin esimerkiksi kotona tai työpaikalla.

Muutoksesta, osa II

22 Lok

Kirjoitin muutoksesta jo kerran ja tarkoitus on kirjoittaa lisää. Kuten mainitsin, muutos on jatkuvaa ja ikuista.

Kuten sanottu, minusta tuntuu, että  minulla on kuitenkin jonkinlainen muutos- / murroskausi meneillään. Minusta pyrkii ulos minä. Ajattelen ja puhun toisella tavalla ja hiljalleen myös muutan tapojani ja tekojani siihen suuntaan. Joskus muutoksen hitaus ärsyttää, mutta stten muistan, että niin se on. Ja kuinka suuri muutos onkaan jo tapahtunut! En viitsi kirjoittaa koko tarinaani, koska haluan säilyttää anonyymiyteni, mutta voin kenties kertoa otteita muutoksen tieltä.

Nuorena olin vihainen, turhautunut ja halusin näyttää. Halusin koko maailman näkevän, että minä menestyn. Siitä se lähti. Opiskelin ammatin, asuin ympäri maailmaa vähän siellä sun täällä. Välillä oli vaikeaa, useimmiten ei. Opiskeluaikoina mottomme parhaan ystäväni kanssa oli ’elämä on helppoa kuin pukin paska’. Tehtiin duunia, juotiin pulloittain viiniä, bailattiin ja oltiin niin supereita, että!

Halusin menestyä ja kirjoitin tarkkoja kymmenen vuoden suunnitelmia. Biletin ankarasti ja shoppailin. Kulutin itseni aika loppuun vain todetakseni, että hajoan, enkä edes ole onnellinen.

Riuhtaisin itseni niistä kuvioista ja tein täydellisen elämäntaparemontin. Minusta tuli urheilunarkomaani. Jätin työni ja kaiken muun urheilun takia. Hajosin taas.

Jos on vuosia pelännyt ruokaa ja syönyt sitä, mitä muka pitää eikä sitä, mikä tuntuu hyvältä, tehnyt töitä, jotta saa menestystä ja arvostusta, urheillut rankaistakseen itseään ja saavuttaakseen paremman kehon ja juonut alkoholia päästäkseen irti kaikesta. Kun pinnallisuus on hallinnut ajatuksia ja rahapussia ja kaiken kukkuraksi on halunnut olla itsenäinen ja onnellinen supernainen ja silti ainaa vaan vähän parempi ja kauniimpi ja ihanampi ja sitten yht’äkkiä tajuaa, että ei hitsi, eihän tässä ole päätä eikä häntää, niin ei se muutos tule yhdessä yössä. Se tulee, mutta se tulee hitaasti.

Ja oikeastaan se ironia on siinä, että ei siihen mitään muutosta tarvita. Siihen tarvitaan yksi ainoa ajatus ja ymmärrys. Ja se ajatus on: muutosta ei tarvita. Minä voin olla tässä hetkessä, voin pysähtyä ja hengittää ja olla hyvä juuri tälläisenä kuin olen. Kaikki on hyvin.

Olen nyt tässä se ajatukseni kanssa ja ihmettelen, onko se todellakin näin helppoa. Saanko minä todellakin olla nyt onnellinen tässä hetkessä? Enkö todellakaan tarvitse mitään? Saanko olla hyvä itselleni, ravita kehoani ja mieltäni? Eikö minun tarvitse kurittaa ruumistani, voinko urheilla nautinnon vuoksi? Eikö minun tarvitsekaan olla paras, riittääkö, että olen minä?

Kyllä.

Mrrrr

12 Lok

Olin tänään huonolla tuulella, lähes vihainen. En tiedä miksi. Aamu jo jotenkin lähti takkusesti käyntiin, unohdin avaimet kotiin ja jäin roskapussin kanssa sateeseen ilman sateenvarjoa. Menin hakemaan talonmieheltä vara-avaimen (tämä taisi olla neljästoista kerta vuoden sisällä), lahjoin sentään talonmiehen vaimon saaristolaislimpulla, jonka olin saanut lahjaksi.

Vaikka tykkään tehdä töitä, alan ihan selvästi turhautua. Minua turhauttaa oman alani turhamaisuus. Minua ahdistaa, että haluaisin suuremman muutoksen elämässäni kuin mihin olen ryhtynyt. Olen ärsyyntynyt itseeni, koska oikeasti haluaisin olla vapaa, haluaisin olla riippumaton, haluaisin olla ostamatta ja kuluttamatta ja silti toimin toisin. Ei kyllä ole kiva tiuskia työkavereille, se ei ole oikein. Tuntuu vain, kuin olisin leijona häkissä ja tekisi mieli huutaa.

Sunnuntain ajatuksia

10 Lok

Olin tänään taas joogassa. Kymmenes kymmenettä, vuonna kaksituhatta kymmenen, kello kymmenen. Wau. Oli aivan ihanaa. Olen niin iloinen, että olen löytänyt opettajan, joka edustaa sitä, mitä juuri nyt kaipaan. Eli vastapainoa ikuiselle suorittamiselle, yleiselle hektisyydelle ja informaatiotulvalle. Hän puhuu joogan lomassa juuri niistä asioista ja kehottaa olemaan hyvä itselle, rauhoittumaan. Kiitos.

Olen tietysti kiinnostunut – niin kuin moni muukin – lempeämmästä elämästä, mutta minua vaivaa yksi asia. Kun nyt joka paikassa puhutaan esimerkiksi oravanpyörästä poishyppäämisestä tai terveydestä ja moni kirjoittaa blogiakin (myös minä, heh) aiheista, on kaikki kuitenkin kovin minäkeskeistä. Minä syön hyvin ja olen terve, minä joogaan, minä otan aikaa itselleni, minä irrottaudun stressistä.

Myöskin suorittamisesta irtipääsemisestä voi tulla toisenlaista suorittamista. Siis, että se  ’uusi elämä’ onkin jotain, jota tavoitella. Pitää tulla tietoiseksi, pitää laajentaa tietoisuutta, pitää opiskella uusia asioita, pitää olla parempi ihminen.

Samoin, kun pyritään muuttamaan vanhoja tottumuksia, esimerkiksi eroon kuluttamisesta, vanhat tavat korvataan uusilla: ostetaan goji-marjoja, matkataan Balille ja hankitaan luomuvaatteta ja sähköauto.

Jotenkin se yksinkertaisin yksinkertaisuus unohtuu. Se, kuinka isovanhempamme elivät. Lanttua ja silakoita! Hiihtoa ja saunomista!

Uskon myös, että ihminen on onnellinen kiinnittäessään vähemmän huomiota itseensä ja enemmän huomiota ulkopuolelle, muihin kanssaihmisiin. Hyvistä teoista ja toisten auttamisesta tulee hyvä mieli, jota ei tavoita, vaikka kuinka opettelisi lukemalla paremmaksi ihmiseksi.

Itsekin jotenkin tunnun räpistelevän jossain mukamuutoksen kourissa. Haluaisin kuitenkin oppia elämään oikeasti yksinkertaisemmin, haluaisin tehdä jotain oikeasti merkityksellistä ja haluaisin olla vähemmän itsekeskeinen ja pinnallinen, unohtaa oman olemassaoloni edes joskus.

Muutoksesta osa I

6 Lok

Minun on pitkään pitänyt kirjoittaa muutoksesta, mutta en ollut oikein varma, kuinka asiani haluaisin ilmaista. Kaikki on muutosta, muutumme koko ajan. Elämämme muuttuvat, me muutumme, maailma muuttuu, sille ei voi mitään. Joskus muutosta voi kuitenkin ohjata haluttuun suuntaan.

Itse olen ajanut omaa muutostani nyt jo vuosia. Olin tosi onneton, siis sillä tavalla, kuin ihminen voi onneton elämässään olla, jos on tavoitellut ihan vääriä asioita ja sitten huomaa, että eihän tämä tuonutkaan onnea. No, siitä on jo aikaa, sanoisinko nelisen vuotta. Sen jälkeen olen pyrkinyt muutokseen, joka suurimmaksi osaksi on koostunut erilaisista asioista luopumisesta ja uusien asioiden omaksumisesta.En vaan hyväksynyt sitä, että muutos tulee luonnollisesti ja omalla ajallaan, vaan pyrin muutokseen rajusti ja kokeilin ääripäitä.

Tavallaan muutos kestää ikuisesti, eikä elämäänsä voi muuttaa tosta noin vaan. Paitsi, jos tajuaa, että muutos onkin suurimmaksi osaksi päänsisäistä, että pitää muuttaa asenne elämään. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, täytyy oppia nauttimaan tästä hetkestä.Täytyy nähdä maailman kauneus.

Kun aloitin kirjoittamaan tätä blogia, ajattelin, että kirjoitan vain puhtaasti paleohommeleista, mutta ei elämä ole niin yksinkertaista. Ei se ole häpeä, jos ei aina elä määritteiden (oli se sitten paleo- tai mikä tahansa määritelmä) mukaan. Elämä (ainakin minun elämäni) on niin paljon moniulotteisempaa. On tavallaan vaikeampaa kulkea sitä kuuluisaa keskitietä, kuin eristää itsensä ympäröivästä maailmasta ja elää jossain puhtaasti omien periaatteiden ja sääntöjensä mukaan. Pitkään ajattelin, että olen keskeneräinen, mutta tulen aina olemaan keskeneräinen! Silti – ja varsinkin siksi – tulee elää täysillä joka hetki!

Tavoittelin ennen täydellisyyttä, mutta sellaista ei ole. Koskaan ei tule hetkeä, jolloin kaikki olisi täydellistä ja siksi siihen pyrkiminen on turhaa.

%d bloggers like this: