Tag Archives: Onnellisuus

My Way

3 Huh

Heräsin tänään seitsemältä ja rupesin puuhaamaan omia juttujani. Hommailin siinä ja tajusin, että hitsi, tätä minä juuri haluan tehdä ja tätä minä nyt teen.

Sitten kävin erääseen projektiini liittyen taas kerran haastattelemassa oman lajinsa osaajaa. Kuten tässä projektissa on tapana, puhuimme unelmien toteuttamisesta, motivaatiosta, menestymisestä ja onnellisuudesta. Inspiroiduin taas kovasti. Haastateltava kertoi, kuinka ei ikinä halunnut ajautua siihen työhön, johon kuitenkin ajautui ja työttömyyden kohdatessa rupesi vihdoin toteuttamaan itseään ja tekemään niitä juttuja, joita rakastaa. Puhuimme siitä, kuinka jotenkin oletetaan, että jokainen jossain vaiheessa aikuistuu ja rupeaa tekemään jotain järkevää. Kuinka kouluissa jo rajoitetaan lasten intoa ja luovuutta. Mutta kuinka tärkeää on löytää se oma polku, jota kulkea. Haastateltava puhui myös siitä, kuinka vaikeaa on ottaa se ratkaiseva askel, irtautua tutsta ja turvallisesta ja uskoa siihen, että oma tahto kyllä kantaa. Koska se kantaa aina, jos vain uskaltaa!

Löysin komerosta vanhan kuvan. Olen siinä melkein 3-vuotias ja häkellyttävän tiedostamaton kaikista tulevista seikkailuista. Vaikka elämä olikin silloin yksinkertaista, on tässäkin hetkessä ehdottomasti puolensa.

Mainokset

Muutoksesta, osa IV (+ mössösalaattia)

29 Maa

Vaikka elämäni onkin käymistilassa, kaikki on jotenkin jopa pelottavan selkeää ja tavallaan helppoa. Siitä on kaksi vuotta, kun viimeksi pistin elämäni uusiksi. Täytin silloin 28 ja minulla oli kriisi. Jälkeenpäin ajateltuna ehkä koin, että nyt kai sitten pitäisi olla kriisi. Olin nimittäin julistanut 28:n kauhuiäkseni ja kauan kauan sitten.

Vuonna 2009 sitten jätin kotikaupunkini Lontoon ja siinä samassa kotini, työni, ystäväni ja melkein kaikki tavarani. Lähdin Thaimaahan yksin treenaamaan kolmeksi kuukaudeksin ja sieltä muutin rahattomana ja suunnitelmitta Suomeen. Vuonna 2009 halusin muutosta ja nopeasti.


Kun olin kääntänyt kaiken ylösalaisin, päätin, että nautin seuraavasta vuodesta hissun kissun, en muuta mitään, olen vaan.

Nyt puolentoista vuoden jälkeen kaikki on taas muuttumassa. Vaikka käytännössä muutos on melko pieni – eli siirryn yksityisyrittäjäksi – minulle muutos on suuri, koska voin toteuttaa niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Olen tavallaan itse vastuussa itsestäni. Edelliseen muutokseen verrattuna kyse on kuitenkin eri asiasta. Nyt asiat eivät muutu, koska olisin jotenkin tyytymätön, vaan koska olen tyytyväinen ja haluan jakaa sen, minkä olen oppinut.

Olen kauan tuijottanut omaan napaani minä, minä, minä. Miltä minusta tuntuu, mitä minä haluan, mikä olisi minulle parasta ja miten minä voisin kehittää itseäni. Mutta kun on hyvä olla, alkaa miettiä, kuinka voisi edesauttaa muiden hyvinvointia. Kun on ensin hyvä itselleen, voi olla hyvä muille.

Siksi ehkä kirjoitan myös tänne. Paleo ei minulle ole kivikautinen laihdutuskuuri vaan siitä on tullut (joustava) elämäntapa. En syö niin kuin syön, koska joku käskee, vaan koska se sopii minulle ja se on luonnollinen ja yksinkertainen tapa syödä. Ilokseni olen huomannut, etten enää kaipaa vaatekauppoihin. Se on suoranainen ihme, sillä olen aina halunnut kauniita tavaroita. En vaan enää niin kauheasti välitä siitä, että pitäisi saada uusi asu jotain tilaisuutta varten. Treenistä tulee koko ajan nautinnollisempaa, koska liikun siksi, että on mahtavaa olla vahva ja päästää oma keho vapaaksi. En liiku siksi, että pitäisi polttaa x kaloria.

On ihanaa pyrkiä elämään niin kuin meidät on ehkä tarkoitettu elämään – yksinkertaisesti – koska se tuntuu niin hel**tin oikealta. On ihanaa, jos on periaatteita ja edes vähän selkärankaa. Hyvä sydän ja vahva tahto. Silloin saa mahdollisimman paljon elämästä irti ja voi olla vapaa – ja toivottavasti hyödyksi myös muille. Minusta olisi hienoa innostaa ihmisiä toteuttamaan itseään, olemaan hyvä itselleen ja kyseenalaistamaan sitä, mikä on. Ei tarvitse elää niin kuin käsketään – on niin monta tapaa olla. Jokainen voi löytää oman polkunsa, jos vain uskaltaa kokeilla.

Olipa paatoksellista, huh. Loppukevennykseksi vaikka kahden mössön salaattia. Se on herkullista.*

Tammenlehtisalaattia
Sinimailasen ituja
Avokadokastike
Resepti täällä

Purkki tonnikalaa
Kaksi tomaattia silputtuna
Aurinkokuivattuja tomaatteja silputtuna
Lusikallinen majonesia
(Kaikki sekaisin)

*Avasin uuden osion ”almost paleo”, koska en enää jaksa aina olla niin justiinsa.

Inspiraatio

24 Maa

Eilen kirjoitin inspiroivasta nuoresta naisesta. Tänään sama projekti jatkui ja haastattelin 20-vuotista nuorta kundia. Jännitin, kuinka hän vastaa menestymiseen liittyviin kysymyksiin. No, tämän nuoren miehen mielestä menestyminen on kuulemma sitä, että on hyvä olla ja että saa tehdä sitä, mitä rakastaa. Oih, sama vastaus kuin eilen. Liikuttavaa.

Mitä olen itse jahdannut elämässäni? Olenko elänyt siinä harhaluulossa, että yleinen käsitys menestymisestä liittyisi jotenkin materiaan tai statukseen? Vai onko meneillään sukupolven vaihdos? Downshiftaamiselle ei tulevaisuudessa ole kai tarvetta, mahtavaa!

Inspiroiduin suuresti molemmista haastatelluista. Molemmat puhuivat omasta intohimostaan siihen, mitä he tekevät. Molemmat kertoivat toteuttavansa omaa juttuaan, koska sitä tehdessä kaikki muu unohtuu ja huolet katoavat. Koska silloin heidän on hyvä olla. Kumpikin mainitsi, että tärkeää ovat muut ihmiset ja tietty yhteisöllisyyys. Vaikka molemmat suhtautuvat tekemiseensä intohimoisesti, kummallakin oli myös muita mielenkiinnon kohteita. Molemmat olivat liikuttavan nöyriä ja jalat tiukasti maan pinnalla. Molemmat kertoivat, että kyseessä on elämäntapa. He nauroivat paljon. Molemmat mainitsivat rakastavansa hyvää ruokaa.

Projekti jatkuu ensi viikolla.

So many times, it happens too fast
You change your passion for glory
Don’t lose your grip on the dreams of the past
You must fight just to keep them alive

– Survivor, Eye of the Tiger

Mitä teille merkitsee menestyminen? Onko se sanana turha – tarkoitetaanko sillä onnellisuutta?

Kerran vielä keskitie

18 Maa

Ajattelin olla ensin ihan hiljaa tästä aiheesta, mutta en nyt kykene pitämään sanoja sisälläni. Minua on viime aikoina aikalailla ahdistanut se, miten esimerkiksi terveydestä ja superfoodeista puhutaan erinäisissä medioissa. Minulta on huolestuneena kyselty, kuulunko siihen lahkoon. No en kuulu.

Minä kirjoitan tätä blogia siksi, että toivon voivani inspiroida edes yhtä ihmistä ottamaan kaiken irti elämästään. Uskomaan, että on täysin mahdollista toteuttaa haaveitaan. Antaa palaa vaan! Toivon, että voin inspiroida ihmisiä kiinnostumaan omasta terveydestään, koska tiedän, kuinka paljon omat valinnat vaikuttavat omaan olotilaan ja sitä kautta myös kanssaihmisiin. Olen itse joskus elänyt toisella tavalla, en  niinkään välittänyt terveydestäni. Silloin voin huonosti ja tein tietoisen valinnan pyrkiä voimaan paremmin ja onnistuin.

Kyllä, valitsen mieluummin luomua kuin eineksiä. Käytän reilusti superfoodeja, koska saan niistä energiaa – mutta pelkästään niillä ei elä – tai ainakin turha yrittää. Rakastan raakaruokaa, se tekee minut iloiseksi. Valmistan itse sapuskani, koska pidän ruoanlaitosta ja saan käyttää luovuuttani. En silti ole ehdoton. Juon veteni kraanasta ja rakastan suklaata. Joskus makaan kotona jaksamatta liikauttaa eväänikään. Silloin tällöin juon pari lasia viiniä ja maalaan taivaanrantaa. Nukkuminen on ihanaa.

Mitä enemmän olen oppinut terveydestä, niin sanotuista foodeista ja elämästä, sitä enemmän olen sitä mieltä, että on pahin virhe pyrkiä täydellisyyteen. Kaikista suurin uhka terveydelle on stressi ja ehdottomuus. Virheet tekevät ihmisen. Kahvi ei tapa, mutta sitruunamehu piristää enemmän. Se on se keskitie.

Oi tätä elämää!

23 Hel

Tänään oli niin ihana päivä, että jos jokainen päivä olisi näin upea, halkeaisin ehkä onnesta. Niin kun sanoin, kaikki järjestyy, kun uskoo asiaansa ja kuuntelee sydäntään. Tänään valmistin monen lajin raakalounaan ja sain jakaa sen hyvässä seurassa. Sain tehdä kivoja töitä ihanien työkavereiden kanssa. Olin pulkkamäessä! Päivän kruunasi elämäni ensimmäinen ohjaus. Jep, olen tässä työn ja kaiken muun ohessa kouluttautunut ohjaajaksi ja nyt pääsen myös käytännössä opastamaan ja innostamaan muitakin rakkaan lajini saloihin. Olin päivän päätteeksi niin onnellinen, että teki mieli itkeä. Tätä se nyt on! Tämä on unelmani ja nyt se on totta! Tuntuu uskomattomalta ja ihmeelliseltä. Kiitos, kiitos, kiitos!

Jottei mene ihan herkistelyksi, laitan loppuun reseptin, jonka keksin tänään ex tempore:

10 kirsikkatomaattia
Ruukullinen basilikaa
5 aurinkokuivattua tomaattia
1/2 desiä kuorittuja hampunsiemeniä (ihan lemppari nykyään – niin monikäyttöinen)
Loraus oliiviöljyä
Ripaus merisuolaa

Kaikki sekaisin mössöksi. Ah! Sopii salaatin seuraksi tai crackerin päälle – niin kuin näkyy.

Saat sen mistä luovut

9 Hel

Saat sen mistä luovut on Tommy Hellstenin hieno kirja. Tämä postaus ei kuitenkaan kerro kirjasta, vaan siitä, että.. nooh, saat sen mistä luovut. Useinhan luopuminen nähdään negatiivisessa valossa. On se niin vaikea luopua. Niin kai se onkin, jos ei ole valmis ymmärtämään, että luopuminen on välttämätöntä, jotta pääsee eteenpäin ja saa jotain muuta tilalle.

Itse olen viimeisen kymmenen vuoden aikana luopunut seuraavista melkolailla tässä järjestyksessä (nyt minua hieman riipaisee ajatus siitä, että olen todellakin joskus halunnut kyseisiä asioita elämääni): tupakka, alkoholi(n liikakäyttö), pikaruoka, viha, katkeruus, epämääräiset ihmissuhteet, sokeri, ehdottomuus, vilja, maito, kahvi, ura, crosstrainer, kevyttuotteet, broileri, itseruskettavat voiteet, parabeenit ja sulfaatit. Muun muassa.

Yhteistä kaikille on se, että olen joskus kuvitellut niiden antavan minulle nautintoa, kunnes olen huomannut, että asia onkin ihan päinvastoin.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen sen sijaan saanut: kestävyyttä, voimaa, voita, superfoodeja, mielettömästi energiaa, terveyttä, ihanaa luomuruokaa, rakkautta, ystäviä, kärsivällisyyttä, harrastuksen, jota rakastan, terveen kehon, mielen, ihon ja vatsan. Olen niin paljon läheisempi perheeni kanssa. Olen onnellinen omassa elämässäni. Minulla ei ole krapulaa – enkä siis enää hukkaa elämästäni sekuntiakaan. Olen oppinut rakastamaan itseäni ja muita, nauttimaan elämästä selvin päin ja uskomaan siihen, että kaikki on ja tulee olemaan hyvin ilman, että pitäisi aina saada lisää jotain.

Wau!

Käytännössä olen esimerkiksi vuosia tiennyt, että sokeri, vilja ja maito eivät sovi minulle. Kehoni viestitti siitä jo kauan sitten. Oli vaan niin hitsin vaikeaa luopua niistä, koska en ollut valmis. Keksin aina tekosyitä. Kahviin piti saada maitoa (lopetin muuten kahvinkin ja opin rakastamaan teetä – enkä enää tarvitse kofeiinia pysyäkseni hereillä). En kehdannut sanoa ei mummin leivoksille. Aina jotain. Loppujen lopuksi on ollut todella helppoa elää ilman niitä kaikkia, koska oloni ilman niitä kolmea on vaan niin mahtava. Ei tarvitse syödä sellaista, jota keho ei halua. Sitä paitsi saan finnejä niistä kaikista ja nyt kun ihoni on vihdoin niin hyvässä kunnossa, en anna sitä pois, en millään.

Sama muotilehtien kanssa. Vielä vähän aikaa sitten halusin ostaa lehtiä, kunnes (vasta) oivalsin, että kyse ei ole siitä, että lehdet antaisivat minulle esteettisiä elämyksiä tai mitään muutakaan. Päinvastoin ne yrittävät kertoa minulle, että vielä pitäisi ostaa ja saada ja olla vähän enemmän ja blaah blaah blaah. Lehdethän ovat täynnä photoshopattuja naisia, ihan huttua. Miksen sitä ennen tajunnut? Koska en ollut valmis. Mutta nyt minulla on aikaa lukea kirjoja aiheita, jotka minua kiinnostavat.

Onneksi luopua – eli saada – voi aina enemmän. Aavistelen, että seuraavina listallani ovat suklaa (paitsi raakasuklaa), tavara, kynsilakka (ehkä), juusto, meikkivoide, hiuslakka sekä tarpeeton ostaminen (tätä toteutan jo hitaasti, mutta varmasti). Sitten kun olen valmis luopumaan siis.

Tätä biisiä kuuntelen, kun kävelen aamuisin töihin. Silloin haluan laulaa ja tanssia. Poikkeuksetta.

Malja sellerille – ja elämälle

6 Hel

Olen vieläkin ihan ihmeissäni siitä, kuinka voin niin hyvin. Minun tekee mieli laulaa ja tanssia joka päivä – melkein koko ajan. Haluan vaan nauraa ja rakastaa. Heh. Uskoisin, että olotilaani vaikuttavat monet asiat: se, että teen sitä, mitä haluan. Pitenevät päivät. Superfoodit ja aito ruoka. Liikunta. Olen sekaisin elämästä.

Tänään heräsin pitkästä aikaa kun oli jo valoisaa. Ihanaa. Luonnollista.

Olen oppinut viimein pitämään selleristä. Jesh! Blendasin sen kunniaksi megadrinksun: selleriä, omenaa, sitruunaa, romaine-salaattia, avokadoa, appelsiinia, spirulinaa, vettä ja siitepölyä. Ja nyt lähden merenrantaan!

%d bloggers like this: