Tag Archives: Oravanpyörä

Saisiko olla kiirettä vai kaalia?

24 Hel

Valmistin eilen vihersmoothien eräälle asiakkaalleni ja puhe kääntyi raakaruokaan. Hän ilmaisi huolensa raakaruoan valmistamisen vaikeudesta ja siitä, että se vie niin paljon aikaa. Jaa. Onhan se totta. Täytyy kuoria ja pilkkoa ja raastaa ja blendata ja sekoittaa ja maustaa. Mutta ei kai kaiken tarvitsekaan olla helppoa ja nopeaa. Joo, Alepasta saa eineksiä halvalla ja heti. Mutta kyllä on raakaruoan – tai minkä tahansa alusta asti itse valmistetun aterian – valmistaminen sittenkin melko helppoa. Eipä nimittäin tarvitse istuttaa siemeniä ja kastella ja kylvää ja odottaa satoa – wait, ei satanut koko kesänä, sato pilalla – tai hyvällä tuurilla korjata sato ja puhdistaa ja valmistaa. Kasviksiakin saa valmiiksi kasvatettuina sieltä samasta Alepasta. Kaikki on suhteellista.

Sen sijaan on omituista, kuinka kaiken pitäisi olla nopeaa ja tehokasta, mutta silti kaikilla on jatkuvasti kova kiire. Mitä kuuluu? Joo, kiirettä pitää. Kiire mihin ja mitä? Mikä on niin tärkeää, että se pitää saada tehtyä nopeammin kuin on mahdollista? On aika ikävää, että pienten lasten vanhemmat joutuvat aamulla heräämään ennen auringon nousua ja syöttämään lapsille ajanpuutteen vuoksi niitä Alepan valmisruokia ja sinkoilemaan ympäriinsä ehtiäkseen viedä lapset tarhaan ja itsensä palaveriin. Sitten tehdään töitä niska limassa ja tiuskitaan puolisolle ja lapsille ja haetaan lisää eineksiä, kun ehditään.

Ehdotan muutosta ja asioiden uudelleenpriorisointia!

Ihmisen perustarpeita ovat kuitenkin muun muassa ruoka, vesi, lepo, ilma ja seksi. Jos niistä tinkii, koska ne vievät niin paljon aikaa, niin mitä sitten? Mikä voisi olla merkityksellisempää? Perustarpeet ovat tärkeitä. Ne ovat kaiken alku ja juuri. Niissä piilee voima. Ne tekevät onnelliseksi. Ne myös usein jäävät huomiotta tai niitä pidetään itsestäänselvyyksinä. Moni ”kiireinen menestyjä” syö ja juo mitä sattuu, kärsii unettomuudesta sekä stressistä ja istuu päivät pitkät hapettomassa toimistossa. Sitten kun päästään illalla kotiin, ei ole aikaa eikä energiaa jakaa rakkautta puolisolle. Buu, sanon minä.

Löysin tänään kaupasta upean kaalin. Siinä oli multaakin vielä. Kerron pian, mitä siitä valmistin – vaikka siihen menikin koko ilta.

To Quit or Not to Quit

13 Tam

Sain tänään kaksi emailia, joista ensimmäisen otsikko oli You Must Not Quit ja toisen How to Quit Your Day Job. Jälkimmäisen kirjoittaja Jonathan Mead pyysi vastaamaan emailiin kertomalla, mikä on lukijan mielestä pelottavin tai vaikein asia kohdata, kun ottaa niin sanotusti loparit.

Koska asia on minulle ajankohtainen – ja koska olen jättänyt työni ennenkin – minulla oli valmiina eräänlainen vastaus: minusta vaikeinta on identiteetin menetys. Kun on tottunut vuosia olemaan lääkäri / mainostoimistotyöläinen / elokuvaohjaaja / bussikuski, niin mikä on sitten, kun ei enää ole. Kaikki aina kysyvät ”mitä teet työksesi”, jolla lähes poikkeuksetta tarkoitetaan ”kuka olet”.

Niin ja se toinen viesti sisälsi seuraavan ajatuksen:

Success is failure turned inside out.
The silver tint of the clouds of doubt,
and when you never can tell how close you are.

It may be near when it seems a far;
so stick to the fight when you’re hardest hit.
It’s when things seem worst, you must not quit.

Edgar A. Guest (From the Poem ”Don’t Quit”)

Cityhippiä pelottaa

15 Elo

Todella paljon joka paikassa puhutaan downshiftingistä ja kuluttamisen vapaaehtoisesta vähentämisestä. Että me olemme erilainen sukupolvi, joka haluaa enemmän aikaa, vähemmän työtä – elämyksiä tavaran sijaan.

Ajatus kuulostaa jalolta ja eteeriseltä – hypätään kaikki pois oravanpyörästä, jätetään mainostoimistoduuni ja eletään vähemmällä onnellisempina. No, sitähän minäkin haluan! Olen vaan vähän pelkuri.

Opiskeluaikona ja niiden jälkeen olin tosi köyhä, joskus piti todella ostaa sitä halvinta tonnikalaa. Ruokalasku oli kai jotain 20 euroa viikossa. Haaveilin vain siitä, että voisin ostaa mitä haluan katsomatta hintalappua. Vuodet vierivät ja rupesin tienaamaan kiitettävästi. Stockan Herkku on tullut tutuksi ja ostoskoriin kelpaa useimmiten vain luomu. iHerbistä saa kätevästi elintärkeitä ravintolisiä, kuten vehnäorasjauhoa, chlorellaa, maitohappobakteereja ja tietysti kalaöljyä – kuka nyt ilman sitä uskaltaisi olla. Aamukahvi on luomua, maito on lähitilalla tuotettua, pyykinpesuaine on ekoa – kirjahyllystä löytyy Petos Lautasella ja Enough. Minusta on tullut cityhippi, kääk.

No, nyt sitten pitäisi hypätä siitä oravanpyörästä. Oikeastaan tekisi mieli haistattaa pitkät koko työelämälle. Se tarkoittaa, että pitää kai samalla köyhtyä. Täytyy varmaankin luopua goji-marjoista ja kuivatuista luomuomenarenkaista. En kai voi enää ostaa pergaa. Kuinka pärjään ilman macaa? Minulla ei varmasti oikeasti ole varaa ostaa vaatteita. Tai käydä elokuvissa.

Kyllä, luopuminen on luopumista, vaikka hoettaisiinkin, että saat sitä, mistä luovut. Voi olla, että naapurilla on downshiftingin jälkeen hienompi Vitamix ja uudemmat Five Fingersit. Olenko valmis? Miksi pelkään? Tätähän juuri haluan, oman porkkanapenkin ja aikaa, vai mitä?

Pyörä pyörii

10 Elo

Paljon puhutaan oravanpyörästä ja siitä pois heittäytymisestä. Uudet termit downshifting ja cityhippeys ovat jo osa tiedostavan kansalaisen sanavarastoa. Minäkin mietin samoja asioita. Paljon. Minulla on aikaa pyörittää maailmaa oman napani ympärillä. Ei ole perhettä, ei asuntolainaa. Ikää sopivasti, jotta olen jo ehtinyt nähdä, ettei se ura ehkä olekaan vastaus kaikkeen.

Olen jo kauan miettinyt työteonn mielekkyyttä, siis syvemmällä tasolla. Meillä on toimistossa helkkarin kivaa ja siellä paljon nauretaan, mutta emme me maailmaa pelasta. Mielihyvää saan hyvin tehdystä työstä ja rahoillensa vastinetta saavista asiakkaista, mutta kuinka työpanokseni tekee maailmasta paremman paikan? Kuinka se tukee omaa maailmankatsomustani ja näkemyksiäni? Kuinka se vastaa moraalikäsitystäni?

Yritän samalla muistaa, että sen sijaan, että edustaisi yhtä ääripäätä, vaikeinta – ja myös jollain tavalla tyydyttävintä – on kulkea keskitietä.

%d bloggers like this: