Tag Archives: Perfektionismi

Muutoksesta, osa II

22 Lok

Kirjoitin muutoksesta jo kerran ja tarkoitus on kirjoittaa lisää. Kuten mainitsin, muutos on jatkuvaa ja ikuista.

Kuten sanottu, minusta tuntuu, että  minulla on kuitenkin jonkinlainen muutos- / murroskausi meneillään. Minusta pyrkii ulos minä. Ajattelen ja puhun toisella tavalla ja hiljalleen myös muutan tapojani ja tekojani siihen suuntaan. Joskus muutoksen hitaus ärsyttää, mutta stten muistan, että niin se on. Ja kuinka suuri muutos onkaan jo tapahtunut! En viitsi kirjoittaa koko tarinaani, koska haluan säilyttää anonyymiyteni, mutta voin kenties kertoa otteita muutoksen tieltä.

Nuorena olin vihainen, turhautunut ja halusin näyttää. Halusin koko maailman näkevän, että minä menestyn. Siitä se lähti. Opiskelin ammatin, asuin ympäri maailmaa vähän siellä sun täällä. Välillä oli vaikeaa, useimmiten ei. Opiskeluaikoina mottomme parhaan ystäväni kanssa oli ’elämä on helppoa kuin pukin paska’. Tehtiin duunia, juotiin pulloittain viiniä, bailattiin ja oltiin niin supereita, että!

Halusin menestyä ja kirjoitin tarkkoja kymmenen vuoden suunnitelmia. Biletin ankarasti ja shoppailin. Kulutin itseni aika loppuun vain todetakseni, että hajoan, enkä edes ole onnellinen.

Riuhtaisin itseni niistä kuvioista ja tein täydellisen elämäntaparemontin. Minusta tuli urheilunarkomaani. Jätin työni ja kaiken muun urheilun takia. Hajosin taas.

Jos on vuosia pelännyt ruokaa ja syönyt sitä, mitä muka pitää eikä sitä, mikä tuntuu hyvältä, tehnyt töitä, jotta saa menestystä ja arvostusta, urheillut rankaistakseen itseään ja saavuttaakseen paremman kehon ja juonut alkoholia päästäkseen irti kaikesta. Kun pinnallisuus on hallinnut ajatuksia ja rahapussia ja kaiken kukkuraksi on halunnut olla itsenäinen ja onnellinen supernainen ja silti ainaa vaan vähän parempi ja kauniimpi ja ihanampi ja sitten yht’äkkiä tajuaa, että ei hitsi, eihän tässä ole päätä eikä häntää, niin ei se muutos tule yhdessä yössä. Se tulee, mutta se tulee hitaasti.

Ja oikeastaan se ironia on siinä, että ei siihen mitään muutosta tarvita. Siihen tarvitaan yksi ainoa ajatus ja ymmärrys. Ja se ajatus on: muutosta ei tarvita. Minä voin olla tässä hetkessä, voin pysähtyä ja hengittää ja olla hyvä juuri tälläisenä kuin olen. Kaikki on hyvin.

Olen nyt tässä se ajatukseni kanssa ja ihmettelen, onko se todellakin näin helppoa. Saanko minä todellakin olla nyt onnellinen tässä hetkessä? Enkö todellakaan tarvitse mitään? Saanko olla hyvä itselleni, ravita kehoani ja mieltäni? Eikö minun tarvitse kurittaa ruumistani, voinko urheilla nautinnon vuoksi? Eikö minun tarvitsekaan olla paras, riittääkö, että olen minä?

Kyllä.

Avain onneen

8 Lok

Se, minkä haluan itse elämässäni omaksua ja jonka uskon olevan avain onneen, on hienosti tiivistettynä Leo Babautan postauksessa, joka löytyy täältä. Kyseessä siis täydellisyyden tavoittelun lopettamisesta ja itsensä hyväksymisestä ihan juuri tällaisena.

Ihanaa viikonloppua!

%d bloggaajaa tykkää tästä: