Tag Archives: Ruoka

Se on niin helppoa

14 Jou

Voisi luulla, että ruoanlaitto on kovin vaikeaa tai aikaa vievää, mutta se ei pidä paikkansa. Ei tarvita kuin hyvät ainekset.  En onneksi ole nirso, joten kokeilut eivät mene hukkaan – syön vaikka lopputulos olisikin outo (harvoin on – omasta mielestäni).

Eilen tein kukkakaali’riisiä’ (raastettua kukkakaalia, kurkumaa ja suolaa paistettuna kookosöljyssä) ja lihaa; luomunaudanjauhelihaa, hakattuja herkkusieniä ja sipulia, basilikaa, ravintohiivaa, paprikamaustetta, suolaa, pippuria ja tandoori mix -mausteseosta (korianteria, kurkumaa, chiliä, kuminaa jne.). Aikaa meni 10 minuuttia. Namnamnamnam. Pointti ei ollut resepti vaan se, että ruoka on hyvää ja sen valmistaminen helppoa.

Tyhmä ja onnellinen*

7 Jou

Tämä postaus sisältää kuvamateriaalia, joka saattaa koetella luolasta irtautuneita herkkiä kaunosieluja – sellaisia, jotka syövät lihaa, mutta eivät halua käsitellä sitä raakana. Olenpa tavannut sellaisiakin lihansyöjiä, jotka eivät suostu perkaamaan kokonaista kanaa. Kuvittelevatko he, että kana (broileri) kasvaa muovipussissa K-kaupan grillitiskin lampun alla?  Sellaisilta pitäisi kieltää lihan syönti kokonaan. Jos minulla olisi lapsia, syöttäisin niille maksaa, munuaisia, kieltä, etanoita ja sammakoita. On sitten matalampi kynnys aikuisena ryhtyä luolanaiseksi tai -mieheksi.

Eiliseen postaukseen viitaten resepti noudattaa kaavaa yksi kasvis, yksi liha. Poronmaksa ja sipuli. Suola ja pippuri. Voita. Laitoin myös kermaa. Olen sen viime aikoina poikkeuksetta korvannut kookos-sellaisella, mutta kookos ja poro, jotenkin se tuntui loukkaukselta.

Poronmaksa viipaloidaan ja pinta paistetaan rapeaksi voissa. Kuullotetut sipulit ja maksa ladotaan uunivuokaan, päälle mausteet ja kerma. Uuniin, kunnes kypsää. Seurana lanttumuhennosta. Jo tämän takia kannattaa asua Suomessa, vaikka välillä tuleekin kunnolla lunta niskaan.

Ps. Jälkikäteen kuvia katsellessa tuli mieleen, että joku on joskus saattanut jossain keitokirjassa käskeä pyyhkimään maksan talouspaperilla ennen paistamista. En ole varma, mutta voin kertoa, että se ei ole tarpeellista.

*lainasin kaverin sähköpostiviestistä otsikon (kiitos vaan M), pidin siitä jo ennen kuin luin sisällön – kaveri olikin lainannut Talouselämä-lehdeltä, artikkeli löytyy täältä, sekin kannattaa lukea.

Yksinkertainen ei ole kaunista, vaan hyvää

6 Jou

Kaikista paras ruoka on se yksinkertaisin. Raaka-aineita ei tarvita kuin pari, paistamiseen voita ja mausteeksi suolaa ja pippuria. Yksi kasvis, yksi liha ja siinä se. Joskus voi vähän revitellä; kaksi kasvista ja yksi liha tai kaksi lihaa ja yksi kasvis tai kolme kasvista eikä yhtään lihaa. Tämän hetken lemppareita ovat luomunaudan jauheliha, porsaan luomukassler, lanttu ja bataatti (vaikka kuvissa onkin ihan muuta).

Tässä viime viikon antia: lanttumakkara Ylimuulin reseptillä, laitoin joukkoon (ja päälle) vielä ravintohiivaa, lihana hirvenmakkaraa; samaista hirvenmakkaraa pakkasvihanneksilla (pikaruokaa), supreme päkyt, eli pähkinäsekoitusta, jotka on paahdettu ja sen jälkeen marinoitu macadamiaöljyssä ja maustettu suolalla ja chilillä (tein viemisiksi, unohdin kotiin ja söin itse – sairaan hyvää); sienibolo, eli paleo bolognese, jonka joukossa mahtavat 600g herkkusieniä sekä luolakeittiöm klassikko eli etanasalaatti.

Jalat maassa ja nakit kattilassa

29 Mar

Tämä annos on omistettu isälleni, joka keitteli meille (minulle ja isille) nakkeja perjantai-iltaisin, kun olin pieni. Silloin kaksi oli normaali ja kolme paljon, nyt menee kolme ISOA (keitettyä) Vatajan nakkia helposti. Tätä myös jalat maassa -annokseksi kutsutaan, eli seuraksi ketsuppia ja Rainbow:n aurinkokuivattuja tomaatteja – ei luolassakaan aina voi syödä pelkkää luomutuotettua lähiriistaa.

Quattro Pomodori

12 Mar

Valmistin mummini inspiroimana tomaattikeittoa kaapin antimista: luomutomaattimurskaa, neljä luomutomaattia, (ehkä kahdeksan) aurinkokuivattua tomaattia öljyssä , ketsuppia*, valkosipulia, tujaus kookoskermaa ja mausteita: suolaa, pippuria, paprikamaustetta, basilikaa ja chiliä. Nautin myrskyisän ulkoilureissun jälkeen nojatuolissa kynttilän valossa mukista teelusikalla. Oli sellaista lohturuokaa, että hyvä, kun ei tullut tippa linssiin. Oih.

*Tämä äitini ruoantappajaksi kutsuma aine ei suinkaan tapa, vaan pitää jalat maassa. Mutta Heinziä sen olla pitää.

Terveydeksi

10 Mar

Terveys on nykyään asia, jota arvostan yli kaiken. Terveyden vuoksi juon vihersmoothieita, enkä syö snägärillä. Samasta syystä menen aikaisin nukkumaan, en juo kaatokännejä, en polta tupakkaa, juoksen, nostan ja hakkaan, syön superfoodeja, vältän auringossa palamista, syön D-vitamiinia ja käytän luomukosmetiikkaa. Kyse ei silti missään nimessä ole luopumisesta, eikä pakottamisesta, haluan elää näin. Himoitsen kurkkua ja munkit ällöttävät. En olisi ehkä viisi vuotta sitten uskonut, että oikeasti olen tätä mieltä. Hiljalleen olen muuttanut tapojani ja tämä on tapani elää.

En osaa sanoin kuvailla, kuinka upean mahtavaa on olla terve ja hyväkuntoinen. Kun arki luistaa, on hyvä olla. On vaan älyttömän energinen olo!

Olen miettinyt, onko itsekästä olla niin kiinnostunut omasta terveydestään. Eräiden mielestä olen snobbaileva cityhippi, kun syön riistaa ja vedän roppakaupalla superfoodeja. Tässä pari (kuultua) väitettä ja niihin oma näkemykseni:

On täyttä snobismia käyttää niin paljon rahaa ruokaan ja olla niin kiinnostunut terveydestään. En käytä penniäkään rahaa lääkkeisiin,lääkäreihin tai tupakkaan – baareissa käyn vain nimeksi. Koska olen niin tolkuttoman terve ja voin hyvin, jaksan jakaa iloani kaikille kanssaihmisilleni! Koska olen energinen, jaksan välittää, rakastaa ja antaa.

Superfoodit ovat huuhaata ja niillä on iso hiilijalanjälki. Jos ajatellaan vain kuljetettua matkaa (superfoodit, kuten goji, kaakaotuotteet ja kookos tuodaan usein kaukomailta), näin onkin. Mutta superfoodeja riittää pieni määrä. Niitä ei ole juuri käsitelty, johon siihen ei mene energiaa. Myös tupakalla, kahvilla (keskivertosuomalainen juo noin kuusi kuppia kahvia päivässä) sekä monilla hedelmillä ja kasviksilla on matkaa takanaan ja monien suosimat elintarvikkeet (valmisruoat, sokeri, leikkeleet) ovat moneen kertaan käsiteltyjä ja pakattuja. Liha, juusto ja kasvihuonetomaatit, siinä hiiltä kerrassaan. Huuhaastakaan ei ole kyse – superfoodeissa on paljon ravintoaineita pienessä paketissa, mieluummin saan vitamiinini ruoasta kuin teollisesti valmistetuista pillereistä.

Kyllä pitää herkutella ja nauttia kakkukahveista ja sipseistä silloin tällöin, se on elämää. Näin ajattelin myös minä joskus. Nykyään tuhat kertaa mieluummin juon ihanan smoothien ja syön raakasuklaata kuin saatan itseni puolitajuttomaan tilaan vatsakipuineen – se seuraus on ollut karkki-pulla-överi-mussutuksilla. Haluan voida hyvin. En halua tuntea itseäni sairaaksi.

Jos on niin kiinnostunut ruoasta ja kieltäytyy pullakahveista, on varmaankin ortorektikko. Jos kokee syömisestään jatkuvaa stressiä ja mielipahaa, näin varmasti onkin. Olen joskus ollut sellainen! Nyt haluan vain olla vapaa, haluan vain voida näin hyvin aina! Rakastan ruokaa – ennen kaikkea rakastan ruokaa, joka tekee minut energiseksi ja iloiseksi! Haluaisin, että kaikki voisivat ymmärtää, mikä merkitys hyvinvoinnilla on ihmiselle. Terve ja hyvinvoiva ihminen on onnellinen!

 

Lisäys

8 Mar

Jäin vielä miettimään aamulla postaamaani viittausta Jussi Riekin kirjoitukseen. En pysty ihan uskomaan, etteikö ruokavaliolla olisi minkäänlaista vaikutusta terveyteen. Jos syö mäkkärissä harva se päivää ja vetää sippeä naamariin, kyllähän se nyt tuntuu omassa olotilassakin. Jos syö terveellisesti ja omaa kehoa kuunnellen, on parempi olo. Silloin on energinen, luova, hyväntuulinen ja haluaa tehdä asioita, kuten olla ystävällinen kanssaeläjille. Ja tämä perustuu omakohtaiseen kokemukseen.

Mutta yksi mielestäni tärkeä asia on se, kuinka ruokaan suhtautuu ja mitä tuntemuksia se tuottaa. Jos koko ajan kokee luopuvansa ja syövänsä sääntöjen mukaan, jos ruoka tuottaa stressiä ja vie ajatuksista suuren osan, silloin on ongelma, oli ruokavalio mikä tahansa. Jos taas on yksinkertaisesti kiinnostunut hyvinvoinnistaan ja nauttii syömästään, silloin on oikealla polulla. Tässäkin puhun oman kokemuksen rintaäänellä. Jokainen kyllä osaa sen verran keittiöpsykologiaa, että tunnistaa oman suhtautumisensa ruokaan.

No niin, seuraava aihe.

%d bloggers like this: