Tag Archives: Ruoka

Jalat maassa ja nakit kattilassa

29 Mar

Tämä annos on omistettu isälleni, joka keitteli meille (minulle ja isille) nakkeja perjantai-iltaisin, kun olin pieni. Silloin kaksi oli normaali ja kolme paljon, nyt menee kolme ISOA (keitettyä) Vatajan nakkia helposti. Tätä myös jalat maassa -annokseksi kutsutaan, eli seuraksi ketsuppia ja Rainbow:n aurinkokuivattuja tomaatteja – ei luolassakaan aina voi syödä pelkkää luomutuotettua lähiriistaa.

Quattro Pomodori

12 Mar

Valmistin mummini inspiroimana tomaattikeittoa kaapin antimista: luomutomaattimurskaa, neljä luomutomaattia, (ehkä kahdeksan) aurinkokuivattua tomaattia öljyssä , ketsuppia*, valkosipulia, tujaus kookoskermaa ja mausteita: suolaa, pippuria, paprikamaustetta, basilikaa ja chiliä. Nautin myrskyisän ulkoilureissun jälkeen nojatuolissa kynttilän valossa mukista teelusikalla. Oli sellaista lohturuokaa, että hyvä, kun ei tullut tippa linssiin. Oih.

*Tämä äitini ruoantappajaksi kutsuma aine ei suinkaan tapa, vaan pitää jalat maassa. Mutta Heinziä sen olla pitää.

Terveydeksi

10 Mar

Terveys on nykyään asia, jota arvostan yli kaiken. Terveyden vuoksi juon vihersmoothieita, enkä syö snägärillä. Samasta syystä menen aikaisin nukkumaan, en juo kaatokännejä, en polta tupakkaa, juoksen, nostan ja hakkaan, syön superfoodeja, vältän auringossa palamista, syön D-vitamiinia ja käytän luomukosmetiikkaa. Kyse ei silti missään nimessä ole luopumisesta, eikä pakottamisesta, haluan elää näin. Himoitsen kurkkua ja munkit ällöttävät. En olisi ehkä viisi vuotta sitten uskonut, että oikeasti olen tätä mieltä. Hiljalleen olen muuttanut tapojani ja tämä on tapani elää.

En osaa sanoin kuvailla, kuinka upean mahtavaa on olla terve ja hyväkuntoinen. Kun arki luistaa, on hyvä olla. On vaan älyttömän energinen olo!

Olen miettinyt, onko itsekästä olla niin kiinnostunut omasta terveydestään. Eräiden mielestä olen snobbaileva cityhippi, kun syön riistaa ja vedän roppakaupalla superfoodeja. Tässä pari (kuultua) väitettä ja niihin oma näkemykseni:

On täyttä snobismia käyttää niin paljon rahaa ruokaan ja olla niin kiinnostunut terveydestään. En käytä penniäkään rahaa lääkkeisiin,lääkäreihin tai tupakkaan – baareissa käyn vain nimeksi. Koska olen niin tolkuttoman terve ja voin hyvin, jaksan jakaa iloani kaikille kanssaihmisilleni! Koska olen energinen, jaksan välittää, rakastaa ja antaa.

Superfoodit ovat huuhaata ja niillä on iso hiilijalanjälki. Jos ajatellaan vain kuljetettua matkaa (superfoodit, kuten goji, kaakaotuotteet ja kookos tuodaan usein kaukomailta), näin onkin. Mutta superfoodeja riittää pieni määrä. Niitä ei ole juuri käsitelty, johon siihen ei mene energiaa. Myös tupakalla, kahvilla (keskivertosuomalainen juo noin kuusi kuppia kahvia päivässä) sekä monilla hedelmillä ja kasviksilla on matkaa takanaan ja monien suosimat elintarvikkeet (valmisruoat, sokeri, leikkeleet) ovat moneen kertaan käsiteltyjä ja pakattuja. Liha, juusto ja kasvihuonetomaatit, siinä hiiltä kerrassaan. Huuhaastakaan ei ole kyse – superfoodeissa on paljon ravintoaineita pienessä paketissa, mieluummin saan vitamiinini ruoasta kuin teollisesti valmistetuista pillereistä.

Kyllä pitää herkutella ja nauttia kakkukahveista ja sipseistä silloin tällöin, se on elämää. Näin ajattelin myös minä joskus. Nykyään tuhat kertaa mieluummin juon ihanan smoothien ja syön raakasuklaata kuin saatan itseni puolitajuttomaan tilaan vatsakipuineen – se seuraus on ollut karkki-pulla-överi-mussutuksilla. Haluan voida hyvin. En halua tuntea itseäni sairaaksi.

Jos on niin kiinnostunut ruoasta ja kieltäytyy pullakahveista, on varmaankin ortorektikko. Jos kokee syömisestään jatkuvaa stressiä ja mielipahaa, näin varmasti onkin. Olen joskus ollut sellainen! Nyt haluan vain olla vapaa, haluan vain voida näin hyvin aina! Rakastan ruokaa – ennen kaikkea rakastan ruokaa, joka tekee minut energiseksi ja iloiseksi! Haluaisin, että kaikki voisivat ymmärtää, mikä merkitys hyvinvoinnilla on ihmiselle. Terve ja hyvinvoiva ihminen on onnellinen!

 

Lisäys

8 Mar

Jäin vielä miettimään aamulla postaamaani viittausta Jussi Riekin kirjoitukseen. En pysty ihan uskomaan, etteikö ruokavaliolla olisi minkäänlaista vaikutusta terveyteen. Jos syö mäkkärissä harva se päivää ja vetää sippeä naamariin, kyllähän se nyt tuntuu omassa olotilassakin. Jos syö terveellisesti ja omaa kehoa kuunnellen, on parempi olo. Silloin on energinen, luova, hyväntuulinen ja haluaa tehdä asioita, kuten olla ystävällinen kanssaeläjille. Ja tämä perustuu omakohtaiseen kokemukseen.

Mutta yksi mielestäni tärkeä asia on se, kuinka ruokaan suhtautuu ja mitä tuntemuksia se tuottaa. Jos koko ajan kokee luopuvansa ja syövänsä sääntöjen mukaan, jos ruoka tuottaa stressiä ja vie ajatuksista suuren osan, silloin on ongelma, oli ruokavalio mikä tahansa. Jos taas on yksinkertaisesti kiinnostunut hyvinvoinnistaan ja nauttii syömästään, silloin on oikealla polulla. Tässäkin puhun oman kokemuksen rintaäänellä. Jokainen kyllä osaa sen verran keittiöpsykologiaa, että tunnistaa oman suhtautumisensa ruokaan.

No niin, seuraava aihe.

Asennekysymys

8 Mar

Täällä mielenkiintoinen Jussi Riekin kirjoittama artikkeli siitä, onko ruokavaliolla sittenkään suurta merkitystä ihmisen kokonaisvaltaisessa terveydessä.

Näkemiäni terveitä vanhuksia ei ole yhdistänyt yhdenlainen ruokavalio tai yhdenlaiset liikuntatottumukset vaan positiivinen elämänasenne ja pieni pilke silmäkulmassa. (ote tekstistä)

Oma 90-vuotias mummini elää lähinnä leivoksilla ja jaffalla ja voi hyvin! Uskon kyllä, että nimenomaan positiivinen elämänasenne ratkaisee – sitä paitsi ruoalla on myös psykologinen vaikutus. Äidin tekemä ruoka voi parantaa. Eilen maistelin mummin kanssa mummin tekemää keittoa mukista keittiössä samalla kun höpöttelimme ja se mukillinen ravitsi paremmin kuin yksikään supersmoothie. Aurinkoista ja ihanaa uutta viikkoa!

Voipähkinäkössi

6 Mar

En ole onnistunut löytämään butternut squashia – eli ilmeisesti talvikurpitsaa – Suomesta ennen kuin viikko sitten törmäsin luomusellaisiin Stockalla, hurraa. Kyseessä on nimittäin yksi lempiruoistani, jota söin jatkuvasti ulkomailla asuessani. Parhaiten voipähkinäkössi valmistuu uunissa paahtamalla, joko halkaistuna ja siemenet poistettuna tai kuutioina. Päälle kannattaa valella öljyä (itse käytin macadamia-pähkinäöljyä tällä kertaa) ja ripotella suolaa. Kenties myös muita mausteita tai vaikka valkosipulia. Kypsän kössin voi syödä sellaisenaan tai jos haluaa kikkailla, voi tyhjän siemenkodan täyttää jollain, eli vaikka lihalla. Tai pekonilla. Tai ihan millä vaan. Minä kuitenkin tällä kertaa blendasin paahetuista kurpitsoista keiton ja tarjosin ystävilleni Halloweenin kunniaksi. Päälle roiskin paleopestoa (blenderiin nippu basilikaa, oliivi- ja pähkinäöljyä, kokonainen yksikyntinen valkosipuli, cashew-pähkinöitä, (Maldon-)suolaa, pippuria ja ravintohiivaa). Valmiista keitosta ei ole kuvaa, mutta se on helppo kuvitella.

Punajuuri on pop

25 Lok

Ruokaa ei heitetä roskiin, sanon minä. Opin sen äidiltäni, joka teki puuronjämistä sämpylöitä. Äiti taas peri tavan mummoltani, joka oli kokenut pula-ajan. Tänään kaapista löytyi lauantaina paistettu luomujauhelihapihvi. Paistoin yhden silputun sipulin voissa, lisäsin kaksi raastettua punajuurta, pilkotun jauhispihvelön ja pari kuivattua punikkitattisiivua. Suolaa ja pippuria, päälle vielä aiolia. Naminaminaminami.

Tofua

10 Lok

Tänään oli pakko saada tofua. En muista, koska olisin syönyt tofua, lopetin, koska olen lukenut, ettei se ole ihmiselle sopivaa ravintoa. Tänään kuitenkin tahdoin intialaista tofupataa. Oli pakko saada. Ehkä tämä liittyy jotenkin alkavaan joogahörhöilyyni (tunnen, se on tulossa). Heitin kattilaan tofua, sipulia, porkkanaa, purkkiherneitä, älyttömän paljon kurkumaa, chiliä, ruususuolaa, arame-levää, paprikaa, kardemummaa, kookoskermaa ja itse tehtyä mantelimaitoa. Istuin lempituolissani ja söin ihanaa joogapataani kulhosta aamutakissa tossut jalassa. Join lasin punaviiniä. Olin juoksunjälkeisessä hurmostilassa suihkunraikkaana ja kuuntelin Georges Brassensia. Eipä olisi voinut olla täydellisempää.

Ja olkoonkin suoraan hit machinesta, I LOVE, tekee mieli jammata:

Syystalven ruokia

8 Lok

ELOKUU 2009
Zucchini au naturel
***
Quinoa-manteli-omena-piirakkaa ja vaniljajäätelöä

SYYSKUU 2009
Auringonkukansiemen-cashew-raakasuklaata
***
Manteli-hunaja-omenapiirakkaa
***
Kriikunasoppaa

LOKAKUU 2009
Porkkana-saksanpähkinä-kookos-mantelimuffineja
***
Viikunoita ja lampaanmaitojuustoa

MARRASKUU 2009
Viljaton-pinaatti-tomaatti-quiche
***
Juureslastuja


JOULUKUU 2010
Kiinankaali-tomaatti-chipolata-avokado-salaattia

TAMMIKUU 2010
Vihermössöä eli slimeä
***
Raakasuklaata
***
Bataattia
***
Marja-pähkinä-kookos-kaakao-mix ja vuohenmaitoa

Sano vain ei

12 syys

Olen ollut tänään superhyvällä tuulella. Sen tietää siitä, kun tekee mieli kadulla kävellessä laulaa ja keikuttaa pebaa – koukuttava soundi kumpuaa jostain syvältä ja sitä on vaikea pidätellä.

Viikonloput ovat vain parhaita. Minusta on tullut todella mukavuudenhaluinen. Joskus ennen saatoin sopia menoja ja viettää aikaa paikoissa ja seurassa, jotka melkein tappoivat minut tylsyydellään. Parasta ikääntymisessä (vaikka nuorihan minä vielä olen) on se, että tietää, mistä tykkää. Ei enää tarvitse lähteä LeBonkkiin (jep, se on kuulemma hotein uusi baari) lauantaina viettämään puolitutun synttäreitä. Voi ihan rauhassa ensin hyppiä metsässä, tehdä hyvää ruokaa, lukea lehtiä ja mennä yhdeltätoista nukkumaan ihan vaan, koska se on parasta! Rock’n roll! Ei tarvitse sanoa kuin ei.

Niin, viikonloppuisin on aikaa tehdä ruokaa vaikka pakkaseen, koska viikolla ei kuitenkaan ehdi eikä jaksa. Eilen valmistin jo kesäkurpitsa-lihavuokatsydeemiä ja paistoin kantarelleja. Tänään heitin uuniin vadillisen kasviksia (bataattia, paprikaa, sipulia, chiliä, valkosipulia, jumboherkkusieniä), luomusiankylkeä, yrttejä ja mausteita. Kehoni myös huusi tuoretta kamaa ja ravitsin itseäni megasalaatilla (erilaisia vihreitä salaatteja, porkkanaraastetta, kantarelleja, avokadoa, siemeniä) ja lasillisella (okei kahdella) luomupunaviiniä. Olen käynyt varmaan koko Alkon luomuvalikoiman läpi. Tänään join italialaista Cannonau di Sardegnaa ja on hyvää. Vähemmän marjaisaa ja hiukka tuhdimpaa, kuin mitä luomuvino usein on. Kypsää sanoisinko.

Päivän ainoa huti oli lahjaksi saamani ’tryffeliöljy’ (mehän tiedämme, ettei siinä mitään oikeita tryffelejä ole, aromeja vaan), joka maistui samalta kuin kanin ruoka haisi kun kävimme sitä kakarana eläinkaupassa hiplaamassa. Ei sitä enää kiitos.

%d bloggaajaa tykkää tästä: