Tag Archives: Stressi

Päässä pyörii

1 Maa

Olen tällä hetkellä varsinaisessa muutoksen pyörteessä. Se on hyvä asia, koska tähtäimessä on vapaus ja uusi aika. Mutta tällä hetkellä olen kyllä väsynyt. Yritän tehdä niin monta asiaa kerralla. Päivätyön ohessa paitsi kouluttaudun, olen perustamassa omaa yritystä, treenaan ja ohjaan muita. Minulla ei ole sosiaalista elämää. Pyykkivuori kasvaa kasvamistaan. Tilannetta ei paranna se, etten saa öisin unta, koska ajatukset myllertävät päässä. Herään aamuisin ennen kellon soittoa, vaikka väsyttää.

Stressi?

Tämä on väliaikaista, mutta silti melko ikävää. Varsinkin kun omana tavoitteena on hellittää ja vähentää kaikenlaista säätämistä, jotta jää aikaa hyvinvoinnille. Huh huh. Tärkeää olisi juuri nyt syödä terveellisesti. Muistaa levätä, olla joskus tekemättä jotain. Tuijottaa vaikka seinää kynttilänvalossa. Vaikeaa. Pitäisi levätä ja nukkua hyvin. Jos vain saisi unta.

Vielä viisi viikkoa. Oikeastaan neljä ja puoli.

Saisiko olla kiirettä vai kaalia?

24 Hel

Valmistin eilen vihersmoothien eräälle asiakkaalleni ja puhe kääntyi raakaruokaan. Hän ilmaisi huolensa raakaruoan valmistamisen vaikeudesta ja siitä, että se vie niin paljon aikaa. Jaa. Onhan se totta. Täytyy kuoria ja pilkkoa ja raastaa ja blendata ja sekoittaa ja maustaa. Mutta ei kai kaiken tarvitsekaan olla helppoa ja nopeaa. Joo, Alepasta saa eineksiä halvalla ja heti. Mutta kyllä on raakaruoan – tai minkä tahansa alusta asti itse valmistetun aterian – valmistaminen sittenkin melko helppoa. Eipä nimittäin tarvitse istuttaa siemeniä ja kastella ja kylvää ja odottaa satoa – wait, ei satanut koko kesänä, sato pilalla – tai hyvällä tuurilla korjata sato ja puhdistaa ja valmistaa. Kasviksiakin saa valmiiksi kasvatettuina sieltä samasta Alepasta. Kaikki on suhteellista.

Sen sijaan on omituista, kuinka kaiken pitäisi olla nopeaa ja tehokasta, mutta silti kaikilla on jatkuvasti kova kiire. Mitä kuuluu? Joo, kiirettä pitää. Kiire mihin ja mitä? Mikä on niin tärkeää, että se pitää saada tehtyä nopeammin kuin on mahdollista? On aika ikävää, että pienten lasten vanhemmat joutuvat aamulla heräämään ennen auringon nousua ja syöttämään lapsille ajanpuutteen vuoksi niitä Alepan valmisruokia ja sinkoilemaan ympäriinsä ehtiäkseen viedä lapset tarhaan ja itsensä palaveriin. Sitten tehdään töitä niska limassa ja tiuskitaan puolisolle ja lapsille ja haetaan lisää eineksiä, kun ehditään.

Ehdotan muutosta ja asioiden uudelleenpriorisointia!

Ihmisen perustarpeita ovat kuitenkin muun muassa ruoka, vesi, lepo, ilma ja seksi. Jos niistä tinkii, koska ne vievät niin paljon aikaa, niin mitä sitten? Mikä voisi olla merkityksellisempää? Perustarpeet ovat tärkeitä. Ne ovat kaiken alku ja juuri. Niissä piilee voima. Ne tekevät onnelliseksi. Ne myös usein jäävät huomiotta tai niitä pidetään itsestäänselvyyksinä. Moni ”kiireinen menestyjä” syö ja juo mitä sattuu, kärsii unettomuudesta sekä stressistä ja istuu päivät pitkät hapettomassa toimistossa. Sitten kun päästään illalla kotiin, ei ole aikaa eikä energiaa jakaa rakkautta puolisolle. Buu, sanon minä.

Löysin tänään kaupasta upean kaalin. Siinä oli multaakin vielä. Kerron pian, mitä siitä valmistin – vaikka siihen menikin koko ilta.

Ikuisia kysymyksiä ja siemenleipää

2 Hel

Olipas taas sellainen päivä, että huh huh. Kiitin mielessäni (ketä – itseänikö?), etten joudu ikuisesti kantamaan vastuuta niin kuin kannan nyt. Niin kuin varmasti monessa muussakin työssä, myös minun alallani saa varmasti koetella rajojaan – ja nyt puhun nimenomaan stressin siedosta.

Mikä se on, joka ajaa meitä työtä tekeviä eteenpäin? Miksi niin monet valitsevat pitkät työpäivät ja turvatun toimeentulon sen sijaan, että olisivat vapaita, joskin vähemmällä toimeentulevia? Miksi köyhyyteen yhdistetään epäonnistuminen ja varakkuuteen menestyminen? Kuka määrittelee sen, mikä on tarpeeksi? Tai mikä tarpeetonta?

Olen melko avoimesti puhunut tulevista koitoksistani niin kollegoille, asiakkaille ja ystäville ja suurimman osan ajasta palaute on paitsi positiivista ja kannustavaa, usein myös haikailevaa. Kunpa minäkin. Ihmiset ympärilläni ovat ihan hel**tin väsyneitä. Tänään eräs tuttuni kertoi, että on missannut oman lapsensa lapsuuden, koska on tehnyt niin kauan niin pitkää päivää. Sanoi olevansa loppuun ajettu.

Miksi me jatkamme samaa rataa? Miksi meidän pitää saada aina vaan enemmän? Miksei meille mikään riitä? Miksemme ryhdy yhdessä lakkoon ja sano, että kiitti mulle riitti, en halua tätä enää yhtään. Haluan elää!

Niin miksemme?

Ja sitten päivän kevennys eli kaksi reseptiä. Olen valmistanut viime aikoina aika paljon mantelimaitoa: pari kourallista manteleita likoamaan yöksi ja aamulla blenderillä sekaisin ja siivilän läpi. Maito nautitaan tietysti marjojen, macan, siitepölyn ja päkyjen kanssa, mutta ylijäämämantelimöhnästä kannattaa tehdä siemenleipää: möhnän joukkoon hampun siemeniä, chia-siemeniä, pellavansiemenrouhetta (ihan mitä vaan siemeniä), pari tuoretta tomaattia sekä jonkin verran aurinkokuivattua tomaattia, suolaa ja vaikka basilikaa. Blenderillä sekaisin koko roska ja veitsen avulla leivinpaperin päälle pellille ohuen ohueksi levyksi. Jos on kuivuri, niin sinne ja jos ei niin kokataan uunissa matalassa lämpötilassa kauan. Ideana olisi tietysti, että leipä olisi raakaravintoa, mutta omatuntoni ei anna kuivattaa leipää uunin luukku auki koko yötä 40 asteessa. Eli korkeampi lämpötila kypsentää ruoan (nopeammin), mutta hei, life goes on. Nautitaan esim. peston ja hapankaalin kera.

Stressi pois

12 Mar

Kuluneet pari työviikkoa ovat olleet rehellisesti sanottuna aika stressaavia. Vaikka koenkin, että siedän stressiä aika hyvin, joskus liika on liikaa. Silloin tuntuu, että joka paikasta kuristaa, adrenaliini on koholla, ahdistaa, ehkä on vaikea nukkua.

Joskus nuorempana koin stressin vielä pahempana, eikä elintavoissani ollut kehuskelemista. Voin kertoa, ettei stressi helpota jokaperjantaisilla kreisibailuilla tai kahvin kittaamisella.

Olen oppinut joitain stressinsieto- / helpottamiskeinoja ja kun niistä nyt tuli puhe ystäväni kanssa, pistän ne tännekin.

ASIAT HALTUUN
Yleensä stressi tuntuu pahimmalta, kun on sellainen fiilis, ettei hallitse asioita. Täytyy ottaa ohjat käsiin. Yksi hyvä käytännön toimenpide on pitää listaa ihan kaikista asioista, jotka pitää tehdä. Sitten ympyröi niistä ne kaikkein tärkeimmät, max viisi asiaa. Ne suoritetaan tärkeysjärjestyksessä ja sitä mukaa yliviivataan mielellään iloisen värisellä kynällä.

STOP
On tärkeää pitää taukoja. Vaikka olisi kuinka kiire, ihmisen kapasiteetti on rajallinen. Joskus kunnon rauhallinen ruokatauko pelastaa päivän. Ja silloin se syödesä saa lukea eikä tehdä muuta, pitää pysähtyä.

YLITYÖT
Jos joutuu jatkuvasti tekemään ylitöitä, silloin on liikaa töitä ja asialle täytyy (työnantajan) tehdä jotain.

HEH
Nauru on parasta. Ja hyvän musiikin tahtiin tanssiminen. Kaikki järjestyy.

LIIKUNTA
Hyvä kunto vaan tekee ihmisestä energisemmän ja kestävämmän. Kaikilla on oma lajinsa, josta voi nauttia, oli se sitten juoksu, jooga tai joku tappelulaji. Treenatessa on helpompi unohtaa työasiat ja
liikunta lisää veren endorfiinien, (eli hyvänolon) määrää.

TERVEYS
Hyvät yöunet, tarpeeksi ja hyvää ruokaa, huolenpitoa itseään kohtaan rakentavat paremman immuniteetin stressin varalle. (Käytännössä aikaisin nukkumaan, kuuma suihku, kupillinen kaakaota ja villasukat)

MEDITAATIO
Meditoidessa mieli rauhoittuu ja maailma jäsentyy. Kaikki on hyvin.

LUONTO
En ole ohdannut vielä ongelmaa, joka ei olisi helpottanut kävelylenkillä merenrannassa.

SISSEYS
Joskus pitää vaan puskea ja olla sissi. Se on OK, jos kyse on poikkeustilasta. Hammasta purren eteenpäin, kohta helpottaa.

Tärkeintä on muistaa, asioiden oikeat mittasuhteet. Harvassa työssä oikeasti pelastetaan maailmaa. Yleensä kukaan ei ole kuolemassa. Nämä jo rajaavatkin pois aika monta kauhuskenaariota, tilanne tuskin onkaan katastrofaalinen.

Mick on hot, työnteko not

9 syys

Haluaisin kirjoittaa elämän ihanista asioista ja kaikesta kivasta. Jostain syystä olen kuitenkin ollut tänään oikea kärämätäs (äitiäni lainatakseni), eli siis todella huonolla tuulella koko päivän. Suorastaan vi**upää. Tämä on hyvin epätyypillistä minua, sillä olen yleensä tunnettu positiivisuudestani. Luulen, että se johtuu sopeutumisesta täysprimaaliin olemiseen ja ruokavalioon. Olen myös nimittäin todella väsynyt ja energiaa, noh, sitä ei vaan ole.  Tämän pitäisi olla ohimenevää ja pian minun on tarkoitus toimia taas kuin Duracell-pupu. Siihen on uskottava.

Kuten eilen mainitsin, minulla on paljon vastuuta – enkä edes halua sitä. Vastuu tarkoittaa lähes auttamatta stressiä – vaikka tietysti kiellän olevani helposti stressaantuvaa sorttia. Mutta kun painostusta ja odotuksia sinkoilee suoraan kohti, ei autaa väistää ja hermot ovat koetuksella. Olen onneksi oppinut hieman paremmin sietämään stressiä. En esimerkiksi sovi viikolla juuri menoja. Tarvitsen omaa aikaa mahdollisimman paljon. Silloin treenaan. Kun en treenaa, laitan ruokaa. Tai luen. Tai katson hyvän leffan. Tai surffaan netissä. Tai siivoan. Yritän nukkua paljon. Univaje tekee seuraavasta päivästä lähestulkoon sietämättömän.

Kun kirjoitan näitä ajatuksiani, huomaan, kuinka stressaantunut oikeastaan olenkaan.

Minusta on vääryys, että joutun viettämään niin paljon (yhdeksän tuntia / päivä) töissä. Joudun todella pinnistelemään, jotta voisin olla tuottoisa niin kauan. Jos olen rehellinen, en malta odottaa, että saan siirtyä free-työläiseksi ja sopia itse omista työehdoista ihan vain itseni kanssa. Oikeastaan lasken jo kuukausia. Päiviä. Tunteja. Niitä on 1120.

Hyvä biisi. Mick Jagger on hoteista hotein for ever. Viikonloppuna aion tehdä hyvää ruokaa ja luvassa reseptejä. Nam. Saako kahdeksalta käydä jo yöpuulle?

%d bloggers like this: