Tag Archives: Työ

Yrittäjän arki (ou jes)

5 Huh

Jaahas. Millaista on yksityisyrittäjän arki? Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Tuntuu siltä, kuin olisin taas löytänyt oman itseni. Olin unohtanut, kuinka upeaa se on, kun saa suunnitella oman aikataulunsa ihan itse.

Heräsin aamulla ja käväisin toimistolla tekemässä töitä. Törmäsin ystävään ja kävimme lounaalla. Ei kellon vilkuilua. Lähdin virastoon perustamaan yritystäni, mutta törmäsin toiseen ystävään. Juttelimme kauan ja käväisimme ex tempore ituhippikaupassa. Juuri, kun olin taas lähdössä virastoon, törmäsin äitiini. Kävelimme käsikynkkää pitkin Manskua ja vihdoin pääsin määränpäähäni.

Perustin yrityksen.

Jatkoin matkaani ja menin treenaamaan. Törmäsin salilla taas yhteen kaveriin ja höpötimme lajijuttuja. Purin kaikki viimeisetkin turhautumat säkkiin ja matkasin CocoViBariin palkkarille. Nam. Kuulkaa, jos ette ole testanneet foodien välitöntä vaikutusta, tehkää se heti. Smoothien jälkeen olin kuin uusi ihminen! Ostin samalla kaappiin perustarpeita eli kookosta ja ravintohiivaa. Heh. Ostin itselleni myös uuden yrittäjän lahjoja eli ihanaa luomupuhdistusainetta, kynttilän ja kukkia. (Hippi.) Sitten hyppelin kotiin, kävin suihkussa ja jatkoin töiden tekoa. Paitsi, ettei työ tunnu työltä, kun se on niin kivaa.

Okei, en aio yksityiskohtaisesti selittää jokaisen päiväni sisältöä, mutta kun olen niin intopinkeänä. This is it! Jopa kirjanpito on ihanaa, kun voi valita kynsilakkaan sopivan mapin. Miksi ei? Ihan kuin olisi rakastunut. Lisää tätä!


The Time Is Now

2 Huh

Joskus täytyy päästää irti, jotta voi saada jotain tilalle. Niin se vaan on. Täytyy katkaista napanuora, ottaa etäisyyttä ja uskaltaa hypätä. Täytyy uskoa siihen, että rohkeus palkitaan. Onko vaihtoehtoja? Ei. Jos ei usko, ei voi uusiutua, eikä voi mennä eteenpäin. Unelmat on tehty toteutettaviksi ja kun siihen leikkiin kerran ryhtyy, niin täysillä sitten. Yeah!

Ps. Minä hyppäsin juuri.

 

Mankeli

1 Huh

Huh, onko se nyt ohi? Olenko todella suorittanut loppuun puolentoista vuoden äitiyslomasijaisuuteni? Juhlisin, jos jaksaisin. Olen vaan ihan kuitti, tuntuu kuin olisin juuri tullut ulos mankelista. Ihanaa on ollut, mutta nyt uskallan sanoa, että viimeinen kuukausi on ollut melko (todella) hektinen. Olen työstänyt niin montaa asiaa samanaikaisesti, jotta saisin ottaa iisisti. Levähtää. Tehdä ihania juttuja hyvien tyyppien kanssa. Viettää aikaa ystävieni ja perheeni kanssa. Olen laiminlyönyt molempia. Oikeasti olen laiminlyönyt itseäni, koska olen tehnyt aivan liikaa töitä. Buu! Onneksi tiesin, että tämä oli vain väliaikaista. Tänään alkoi uusi aika. Mahtavaa!

 

 

Aurinko paistaa

30 Maa

Sain tänään myönteisen päätöksen starttirahahakemukseeni. Ja loppupalkkakuitin. Aurinko paistaa. (JeejeeJEEjeeJEEjeejeejee!)

Aallonharjalla

19 Maa

En olekaan vähän aikaan kirjoittanut downshiftausprojektistani. Se etenee! Minulla on enää yhdeksän täyttä työpäivää jäljellä ja todella mielenkiintoisia juttuja kiikarissa. Olen tehnyt kovasti töitä sen eteen, että saisin tulevaisuudessa tehdä sellaisia asioita, jotka koen omikseni ja jotka enemmän tai vähemmän liittyvät hyvinvointiin – omaani sekä erityisesti muiden ihmisten hyvinvointiin.

Vaikka olenkin välillä vähän jännittänyt, kuinka käy, olen nyt luottavaisin mielin ja valmis seisomaan omillani. Olen aktiivisesti työstänyt omia juttujani. Parasta kuitenkin on ideoida yhteisiä projekteja muiden samanhenkisten ja upeiden ihmisten, kuten ihanan ystäväni Vuokon kanssa. Sain häneltä juuri lainaksi inspiroivan kirjan Force of Nature. Se kertoo elämästä, luonnosta ja surffauksesta.  Ihania kuvia ja mahtava vapauden tunnelma. Oli intohimon kohde mikä tahansa, se on aina kaunista katseltavaa.

Sydämen tie

21 Hel

Sain tänään työtarjouksen. Istuin siinä ja kuuntelin ja mietin asiaa. Voisin ottaa työn vastaan ja saada turvatun toimeentulon. Voisin olla huolehtimatta, tehdä vaan työtä käskettyä ja ansaita jopa hieman rahaa. Ja sitten aloin voimaan pahoin. Minä en halua.

Minulla on unelma ja aion sen unelmani toteuttaa. Minä en nyt välitä siitä, jos tulevaisuuteni on epävarma. Ei haittaa, vaikka minusta tulisi köyhä. Ja minä tiedän, etten ole yksin. Tiedän, että moni muukin haluaisi jättää nykyisen työnsä ja toteuttaa oman unelmansa. Se voi olla pelottavaa. Mutta ei voi tietää, tuleeko haaveista totta, jos ei kokeile.

Minä tein tänään päätöksen. En tee mitään, mikä ei vastaa arvojani ja mitä en tunne oikeaksi. Kuuntelen vain sydäntäni. (Ja reggaeta silloin kun olen epävarma, koska reggae on vapauden ja rakkauden musiikkia.) Tiedän, että jos valitsen sydämen tien, kaikki menee hyvin. Rakkaus voittaa aina!

En ole yksin. Olen minä ja olet sinä ja me olemme täällä yhdessä ja vain jos me kaikki seuramme sydäntämme, maailmasta tulee hyvä. Sen täytyy mennä niin. Eikö?

Ikuisia kysymyksiä ja siemenleipää

2 Hel

Olipas taas sellainen päivä, että huh huh. Kiitin mielessäni (ketä – itseänikö?), etten joudu ikuisesti kantamaan vastuuta niin kuin kannan nyt. Niin kuin varmasti monessa muussakin työssä, myös minun alallani saa varmasti koetella rajojaan – ja nyt puhun nimenomaan stressin siedosta.

Mikä se on, joka ajaa meitä työtä tekeviä eteenpäin? Miksi niin monet valitsevat pitkät työpäivät ja turvatun toimeentulon sen sijaan, että olisivat vapaita, joskin vähemmällä toimeentulevia? Miksi köyhyyteen yhdistetään epäonnistuminen ja varakkuuteen menestyminen? Kuka määrittelee sen, mikä on tarpeeksi? Tai mikä tarpeetonta?

Olen melko avoimesti puhunut tulevista koitoksistani niin kollegoille, asiakkaille ja ystäville ja suurimman osan ajasta palaute on paitsi positiivista ja kannustavaa, usein myös haikailevaa. Kunpa minäkin. Ihmiset ympärilläni ovat ihan hel**tin väsyneitä. Tänään eräs tuttuni kertoi, että on missannut oman lapsensa lapsuuden, koska on tehnyt niin kauan niin pitkää päivää. Sanoi olevansa loppuun ajettu.

Miksi me jatkamme samaa rataa? Miksi meidän pitää saada aina vaan enemmän? Miksei meille mikään riitä? Miksemme ryhdy yhdessä lakkoon ja sano, että kiitti mulle riitti, en halua tätä enää yhtään. Haluan elää!

Niin miksemme?

Ja sitten päivän kevennys eli kaksi reseptiä. Olen valmistanut viime aikoina aika paljon mantelimaitoa: pari kourallista manteleita likoamaan yöksi ja aamulla blenderillä sekaisin ja siivilän läpi. Maito nautitaan tietysti marjojen, macan, siitepölyn ja päkyjen kanssa, mutta ylijäämämantelimöhnästä kannattaa tehdä siemenleipää: möhnän joukkoon hampun siemeniä, chia-siemeniä, pellavansiemenrouhetta (ihan mitä vaan siemeniä), pari tuoretta tomaattia sekä jonkin verran aurinkokuivattua tomaattia, suolaa ja vaikka basilikaa. Blenderillä sekaisin koko roska ja veitsen avulla leivinpaperin päälle pellille ohuen ohueksi levyksi. Jos on kuivuri, niin sinne ja jos ei niin kokataan uunissa matalassa lämpötilassa kauan. Ideana olisi tietysti, että leipä olisi raakaravintoa, mutta omatuntoni ei anna kuivattaa leipää uunin luukku auki koko yötä 40 asteessa. Eli korkeampi lämpötila kypsentää ruoan (nopeammin), mutta hei, life goes on. Nautitaan esim. peston ja hapankaalin kera.

%d bloggers like this: