Tag Archives: Vapaus

Yrittäjän arki (ou jes)

5 Huh

Jaahas. Millaista on yksityisyrittäjän arki? Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Tuntuu siltä, kuin olisin taas löytänyt oman itseni. Olin unohtanut, kuinka upeaa se on, kun saa suunnitella oman aikataulunsa ihan itse.

Heräsin aamulla ja käväisin toimistolla tekemässä töitä. Törmäsin ystävään ja kävimme lounaalla. Ei kellon vilkuilua. Lähdin virastoon perustamaan yritystäni, mutta törmäsin toiseen ystävään. Juttelimme kauan ja käväisimme ex tempore ituhippikaupassa. Juuri, kun olin taas lähdössä virastoon, törmäsin äitiini. Kävelimme käsikynkkää pitkin Manskua ja vihdoin pääsin määränpäähäni.

Perustin yrityksen.

Jatkoin matkaani ja menin treenaamaan. Törmäsin salilla taas yhteen kaveriin ja höpötimme lajijuttuja. Purin kaikki viimeisetkin turhautumat säkkiin ja matkasin CocoViBariin palkkarille. Nam. Kuulkaa, jos ette ole testanneet foodien välitöntä vaikutusta, tehkää se heti. Smoothien jälkeen olin kuin uusi ihminen! Ostin samalla kaappiin perustarpeita eli kookosta ja ravintohiivaa. Heh. Ostin itselleni myös uuden yrittäjän lahjoja eli ihanaa luomupuhdistusainetta, kynttilän ja kukkia. (Hippi.) Sitten hyppelin kotiin, kävin suihkussa ja jatkoin töiden tekoa. Paitsi, ettei työ tunnu työltä, kun se on niin kivaa.

Okei, en aio yksityiskohtaisesti selittää jokaisen päiväni sisältöä, mutta kun olen niin intopinkeänä. This is it! Jopa kirjanpito on ihanaa, kun voi valita kynsilakkaan sopivan mapin. Miksi ei? Ihan kuin olisi rakastunut. Lisää tätä!


Mainokset

Aallonharjalla

19 Maa

En olekaan vähän aikaan kirjoittanut downshiftausprojektistani. Se etenee! Minulla on enää yhdeksän täyttä työpäivää jäljellä ja todella mielenkiintoisia juttuja kiikarissa. Olen tehnyt kovasti töitä sen eteen, että saisin tulevaisuudessa tehdä sellaisia asioita, jotka koen omikseni ja jotka enemmän tai vähemmän liittyvät hyvinvointiin – omaani sekä erityisesti muiden ihmisten hyvinvointiin.

Vaikka olenkin välillä vähän jännittänyt, kuinka käy, olen nyt luottavaisin mielin ja valmis seisomaan omillani. Olen aktiivisesti työstänyt omia juttujani. Parasta kuitenkin on ideoida yhteisiä projekteja muiden samanhenkisten ja upeiden ihmisten, kuten ihanan ystäväni Vuokon kanssa. Sain häneltä juuri lainaksi inspiroivan kirjan Force of Nature. Se kertoo elämästä, luonnosta ja surffauksesta.  Ihania kuvia ja mahtava vapauden tunnelma. Oli intohimon kohde mikä tahansa, se on aina kaunista katseltavaa.

Jos ei tarvitsisi käydä töissä

21 syys

Rakastan syksyä ja nämä viikot ovat ihan vuoden parasta aikaa. Olen superhyväntuulinen, energinen, motivoitunut ja ideoita pukkaa. Harmi, että täytyy käydä töissä, koska olisi niin paljon muutakin tekemistä. Tosin töissäkin on tosi kivaa, kun nauretaan ja lauletaan yhdessä.

Jos en olisi töissä.. tapetoisin seinäni, keksisin uusia ruokia ja kokkaisin minulle sekä mummille, kävisin metsässä marjassa ja sienessä, kuivattaisin vielä enemmän omenoita, kävisin kalassa ja opettelisin metsästämään, menisin patikoimaan, juoksisin ja treenaisin vielä enemmän, maalaisin, tekisin koruja, valokuvaisin, kirjoittaisin tänne kaikenlaista, lukisin, inventoisin uusia luomukosmetiikkajuttuja ruokakaappia hyödyntäen, ompelisin ja laittaisin kotia.

I wish.

Työ

5 syys

Olen nyt vakituisessa työssä, mutta päätös on tehty, huhtikuussa siirryn ’vapaaksi taiteilijaksi’. Mitä silloin teen, on vielä hieman avoimena. Jotain sellaista, jossa saan itse määritellä työaikani, jossa on mahdollisimman vähän vastuuta, mahdollisimman paljon luovuutta. Haluan tehdä työtä, joka on merkityksellistä ja johon uskon. Haluan tehdä yhteistyötä samanhenkisten ihmisten kanssa. On tärkeää, että halutessani voin lähteä aamulla metsään tai päivällä treeneihin ja aikaa jää ystäville ja perheelle. Ja siitä tulee totta, miksei tulisi! Epävarmuus on rikkaus, koska kaikki on mahdollista. Upeaa!

Rahastot kullakin

20 Elo

Perjantai, hurraa! Pää on jotenkin tosi jumissa? Ai miksi? No siksi, kun on taas tullut tuijoteltua ruutua toimistolla. Niin, jos en jo ole maininnut, oikeasti meillä on toimistolla tosi hauskaa. Siitä ainakin jo joskus kirjoitin, että pelkkä kiva ei aina riitä, kun ei me siellä maailmaa pelasteta. Kuka sitten työpaikallaan pelastaa mailmaa? Jaa’a.

Tämä on kai tätä nykyajan haihattelua taas, kun on siinä pisteessä, että suurin stressin aiheuttaja on asioiden merkitys tai niiden puute. Kun musta tuntuu. Niin, miltä musta nyt tuntuukaan?

Löysin netistä Advanced Riskology (vau, mikä nimi) -saitin, jota pitää Tyler Tervooren (nimestä päätellen ihn selvästi Coen-veljesten seuraava sankari), katsokaa, mikä tyyppi, ihana:

Luin Tylerin Take This Job & Shove It -postauksen, jossa esitellään konsepti F*** You Fund, eli Haista V**tu -rahasto. Säästetään siis rahaa, jotta voidaan ottaa hatkat duunista, siitä saat pomo – ja tästä! No, ihan hyvä idea. Tuolta saa lisävinkkejä myös siihen, miten se lopullinen niitti isketään tyylillä. Eniten inspiroi kuitenkin opas taiteilijaksi ryhtymiseksi. Tätä minä haluan lisää. Ei kun säästämään!

Lapset vastaan vapaus

17 Elo

En välttämättä halua lapsia. Iloitsen jokapäiväisestä vapaudestani niin, että en ole varma, haluanko vaihtaa sen äitinä olemiseen. Uskon, että monelle lapsen hankkiminen johtuu pelosta, kun pitää ja mitä jos en. Uskon myös, että yksi suurimmista yhteiskunnallisista illuusioista on onni vanhemmuudesta. Todella, nämä väitteet perustuvat uskoon, kokemustahan minulla ei ole.

Näen ympärilläni väsyneitä äitejä. Huomaan pariskuntia, joilla ei ole enää aikaa toisilleen. Kuulen kauhutarinoita valvotuista öistä, seksittömistä avioliitoista, uskottomista aviomiehistä ja vaimoista rakastajineen, näen lapsiperheiden koteja täynnä kamalia muovileluja. Luen lehdistä tarhoista, joiden asukkeja ruokitaan Palmian kamalalla laitosruoalla.

Kuinka minulla mahdollisesti olisi aikaa tai energiaa aamulla viedä lapsi tarhaan? Tai hakea lapsi tarhasta? Haluaisinko edes lastani päivähoitoon? Ja jos en, kuinka rahoittaisin oman ja lapseni elämän? Koska urheilisin? En enää voisi lähteä ex tempore maailmanympärysreissulle (niin kuin nyt muka voisin – no, ainakin teoriassa se on mahdollista), en voisi edes lähteä yksin yöuinnille. Uskaltaisinko enää elää vaarallisesti? Mitä, jos kuolen? Kuka hoitaa lastani? Missä välissä pesisin kaiken sen pyykin, tiskaisin ja korjaisin lelut, kun kodinhoito jo nyt tuottaa vaikeuksia? Koska saisin rentoutua? En varmasti enää voisi pitää ’tänään en tee mitään’ -päiviä.

Ehkä joskus saattaa harmittaa, jos en tule hankkineeni lapsia. Se ei kuitenkaan ole syy perheen perustamiselle. Ja kyllä minä rakastan lapsia, mutta niin minä rakastan vanhuksiakin. En silti ole vanhainkodissa töissä. Toiset haluavat lapsia ja toiset haluavat elää elämänsä vähän toisella tavalla. Ja voinhan aina muuttaa mieleni.

Hieno tarra täältä.

%d bloggers like this: