UUSI BLOGIOSOITE

25 Apr

Muistutukseksi niille, jotka yhä tilaavat Luolanaista tai joiden omassa blogissa on linkki vanhaan blogiini: olen muuttanut! Löydät uudet kirjoitukseni nyt täältä, tervetuloa!

Yrittäjän arki (ou jes)

5 Apr

Jaahas. Millaista on yksityisyrittäjän arki? Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Tuntuu siltä, kuin olisin taas löytänyt oman itseni. Olin unohtanut, kuinka upeaa se on, kun saa suunnitella oman aikataulunsa ihan itse.

Heräsin aamulla ja käväisin toimistolla tekemässä töitä. Törmäsin ystävään ja kävimme lounaalla. Ei kellon vilkuilua. Lähdin virastoon perustamaan yritystäni, mutta törmäsin toiseen ystävään. Juttelimme kauan ja käväisimme ex tempore ituhippikaupassa. Juuri, kun olin taas lähdössä virastoon, törmäsin äitiini. Kävelimme käsikynkkää pitkin Manskua ja vihdoin pääsin määränpäähäni.

Perustin yrityksen.

Jatkoin matkaani ja menin treenaamaan. Törmäsin salilla taas yhteen kaveriin ja höpötimme lajijuttuja. Purin kaikki viimeisetkin turhautumat säkkiin ja matkasin CocoViBariin palkkarille. Nam. Kuulkaa, jos ette ole testanneet foodien välitöntä vaikutusta, tehkää se heti. Smoothien jälkeen olin kuin uusi ihminen! Ostin samalla kaappiin perustarpeita eli kookosta ja ravintohiivaa. Heh. Ostin itselleni myös uuden yrittäjän lahjoja eli ihanaa luomupuhdistusainetta, kynttilän ja kukkia. (Hippi.) Sitten hyppelin kotiin, kävin suihkussa ja jatkoin töiden tekoa. Paitsi, ettei työ tunnu työltä, kun se on niin kivaa.

Okei, en aio yksityiskohtaisesti selittää jokaisen päiväni sisältöä, mutta kun olen niin intopinkeänä. This is it! Jopa kirjanpito on ihanaa, kun voi valita kynsilakkaan sopivan mapin. Miksi ei? Ihan kuin olisi rakastunut. Lisää tätä!


Miehiä altaassa

4 Apr

Tänään tulee televisiosta ystäväni Dylanin ohjaama dokumentti Uimarimiehiä eli Män som simmar. Dylan on ihana ja harrastaa siis taitouintia (synchronized swimming), hehe. Hän on siihen ihan hurahtanut! En ole dokkaria itse vielä nähnyt, mutta voin vaan arvata, että se on tosi hyvä. Uusi mustakin suositteli. FST5 klo 21.50.

Voimabiisi

3 Apr

Tapanani on nimetä joku biisi voimabiisiksi – se on sellainen kappale, jota kuuntelen täysillä (ja usein repeatilla), kun asiat ovat vähän monimutkaisia tai jos vaikka ahdistaa. Kun sitten laittaa biisin täysille ja laulaa mukana, tulee heti parempi olo – hei, kaikki järjestyy! Biisin ei tarvitse olla mitenkään cool tai muutenkaan erinomainen, sen pitää vaan jotenkin tuntua hyvältä. Voimabiisi toimii erityisen hyvin silloin, kun juoksee meren rannassa koiran ilmalla. Tulee sellainen olo, että menen läpi harman kiven, varmasti menen! Viime kesänä kuuntelin Saden Soldier of Lovea. Kuuntelen sitä edelleen, mutta juuri nyt saan powerini tästä:

My Way

3 Apr

Heräsin tänään seitsemältä ja rupesin puuhaamaan omia juttujani. Hommailin siinä ja tajusin, että hitsi, tätä minä juuri haluan tehdä ja tätä minä nyt teen.

Sitten kävin erääseen projektiini liittyen taas kerran haastattelemassa oman lajinsa osaajaa. Kuten tässä projektissa on tapana, puhuimme unelmien toteuttamisesta, motivaatiosta, menestymisestä ja onnellisuudesta. Inspiroiduin taas kovasti. Haastateltava kertoi, kuinka ei ikinä halunnut ajautua siihen työhön, johon kuitenkin ajautui ja työttömyyden kohdatessa rupesi vihdoin toteuttamaan itseään ja tekemään niitä juttuja, joita rakastaa. Puhuimme siitä, kuinka jotenkin oletetaan, että jokainen jossain vaiheessa aikuistuu ja rupeaa tekemään jotain järkevää. Kuinka kouluissa jo rajoitetaan lasten intoa ja luovuutta. Mutta kuinka tärkeää on löytää se oma polku, jota kulkea. Haastateltava puhui myös siitä, kuinka vaikeaa on ottaa se ratkaiseva askel, irtautua tutsta ja turvallisesta ja uskoa siihen, että oma tahto kyllä kantaa. Koska se kantaa aina, jos vain uskaltaa!

Löysin komerosta vanhan kuvan. Olen siinä melkein 3-vuotias ja häkellyttävän tiedostamaton kaikista tulevista seikkailuista. Vaikka elämä olikin silloin yksinkertaista, on tässäkin hetkessä ehdottomasti puolensa.

Minimalistin mahtilihapullat

2 Apr

Operaatio minimalismi on ollut niin jäissä viime aikoina, että ihan nolottaa. Vielä minä sen teen! Hyviä ajatuksia minimalismista kautta aikojen täällä.

Muutama lemppari vapaasti käännettynä:

1879. Will Rogers. “Liian monet ihmiset tuhlaavat rahaa, jota he eivät ole ansainneet ostaakseen asioita, joita he eivät halua tehdäkseen vaikutuksen ihmisiin, joista he eivät pidä.” (Jep!)

1834. William Morris. “Älä pidä kotonasi mitään, jonka et tiedä olevan hyödyksi tai usko olevan kaunis.” (Niin juuri, pois vaan kaikki turha!)

1774. Elizabeth Ann Seton. “Elä yksinkertaisesti, jotta muut voivat yksinkertaisesti elää.” (Niinpä.)

1452. Leonardo da Vinci. “Yksinkertaisuus on sivistyksen huippu.” (Pidän ajatuksesta, kiitos Leonardo.)

570. Muhammed. “Köyhyys on ylpeyteni.” (Ihana.)

341 EAA. Epicurus. “Mikään ei ole tarpeeksi miehelle, jolle tarpeeksi on liian vähän.” (Nokkelaa ja totta.)

469 EAA. Socrates. “Onnellisuuden salaisuus ei ole, että etsii lisää, vaan että opettelee nauttimaan vähemmästä.” (Komppaan sua Socrates.)

551 EAA. Confucious. “Elämä on todella yksinkertaista, mutta haluamme välttämättä tehdä siitä monimutkaista.” (Niinpä.)

Paitsi, että olen intoutunut taas minimalismista ja siivonnut kotiani turhista tavaroista (kotini on nyt myös työhuoneeni), olen myös tehnyt lähilihapullia. Kyllä, niin koitti taas se päivä, kun luolanaisen lihanhimot heräsivät. Nappasin hurmaavasta Juuren Puodista mukaani luomukaritsan jauhelihaa, luomukirnuvoita, nauriin ja ryytisuolaa. Ihanata, ihanata.

500g Luomukaritsan jauhelihaa
Luomukananmuna
Ryytisuolaa (biodynaamistakin vielä)
Tujaus tomaattipyrettä
2rkl ihanaa kotimaista luomuvuohenjuustoa
Basilikaa
Purkillinen Pirkka-luomupastakastiketta
Rouhittua pippuria

Naurisvoi:

Nauris
Luomukirnuvoita
Ryytisuolaa

Jauheliha, kananmuna, basilika, mausteet ja tomaattipyre sekaisin ja palloiksi – paistetaan voissa pannulla. Kun lihapullat ovat melkein kypsiä, tomaattikastike sekaan ja hautumaan. Toisaalla nauris kuoritaan, kuutioidaan ja keitetään vähässä vedessä. Muusiksi voilla ja ryytisuolalla maustettuna joko sauvasekoittimella tai haarukalla.


The Time Is Now

2 Apr

Joskus täytyy päästää irti, jotta voi saada jotain tilalle. Niin se vaan on. Täytyy katkaista napanuora, ottaa etäisyyttä ja uskaltaa hypätä. Täytyy uskoa siihen, että rohkeus palkitaan. Onko vaihtoehtoja? Ei. Jos ei usko, ei voi uusiutua, eikä voi mennä eteenpäin. Unelmat on tehty toteutettaviksi ja kun siihen leikkiin kerran ryhtyy, niin täysillä sitten. Yeah!

Ps. Minä hyppäsin juuri.

 

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: