Tag Archives: Downshiftaaminen

Saisiko olla kiirettä vai kaalia?

24 Hel

Valmistin eilen vihersmoothien eräälle asiakkaalleni ja puhe kääntyi raakaruokaan. Hän ilmaisi huolensa raakaruoan valmistamisen vaikeudesta ja siitä, että se vie niin paljon aikaa. Jaa. Onhan se totta. Täytyy kuoria ja pilkkoa ja raastaa ja blendata ja sekoittaa ja maustaa. Mutta ei kai kaiken tarvitsekaan olla helppoa ja nopeaa. Joo, Alepasta saa eineksiä halvalla ja heti. Mutta kyllä on raakaruoan – tai minkä tahansa alusta asti itse valmistetun aterian – valmistaminen sittenkin melko helppoa. Eipä nimittäin tarvitse istuttaa siemeniä ja kastella ja kylvää ja odottaa satoa – wait, ei satanut koko kesänä, sato pilalla – tai hyvällä tuurilla korjata sato ja puhdistaa ja valmistaa. Kasviksiakin saa valmiiksi kasvatettuina sieltä samasta Alepasta. Kaikki on suhteellista.

Sen sijaan on omituista, kuinka kaiken pitäisi olla nopeaa ja tehokasta, mutta silti kaikilla on jatkuvasti kova kiire. Mitä kuuluu? Joo, kiirettä pitää. Kiire mihin ja mitä? Mikä on niin tärkeää, että se pitää saada tehtyä nopeammin kuin on mahdollista? On aika ikävää, että pienten lasten vanhemmat joutuvat aamulla heräämään ennen auringon nousua ja syöttämään lapsille ajanpuutteen vuoksi niitä Alepan valmisruokia ja sinkoilemaan ympäriinsä ehtiäkseen viedä lapset tarhaan ja itsensä palaveriin. Sitten tehdään töitä niska limassa ja tiuskitaan puolisolle ja lapsille ja haetaan lisää eineksiä, kun ehditään.

Ehdotan muutosta ja asioiden uudelleenpriorisointia!

Ihmisen perustarpeita ovat kuitenkin muun muassa ruoka, vesi, lepo, ilma ja seksi. Jos niistä tinkii, koska ne vievät niin paljon aikaa, niin mitä sitten? Mikä voisi olla merkityksellisempää? Perustarpeet ovat tärkeitä. Ne ovat kaiken alku ja juuri. Niissä piilee voima. Ne tekevät onnelliseksi. Ne myös usein jäävät huomiotta tai niitä pidetään itsestäänselvyyksinä. Moni ”kiireinen menestyjä” syö ja juo mitä sattuu, kärsii unettomuudesta sekä stressistä ja istuu päivät pitkät hapettomassa toimistossa. Sitten kun päästään illalla kotiin, ei ole aikaa eikä energiaa jakaa rakkautta puolisolle. Buu, sanon minä.

Löysin tänään kaupasta upean kaalin. Siinä oli multaakin vielä. Kerron pian, mitä siitä valmistin – vaikka siihen menikin koko ilta.

Sydämen tie

21 Hel

Sain tänään työtarjouksen. Istuin siinä ja kuuntelin ja mietin asiaa. Voisin ottaa työn vastaan ja saada turvatun toimeentulon. Voisin olla huolehtimatta, tehdä vaan työtä käskettyä ja ansaita jopa hieman rahaa. Ja sitten aloin voimaan pahoin. Minä en halua.

Minulla on unelma ja aion sen unelmani toteuttaa. Minä en nyt välitä siitä, jos tulevaisuuteni on epävarma. Ei haittaa, vaikka minusta tulisi köyhä. Ja minä tiedän, etten ole yksin. Tiedän, että moni muukin haluaisi jättää nykyisen työnsä ja toteuttaa oman unelmansa. Se voi olla pelottavaa. Mutta ei voi tietää, tuleeko haaveista totta, jos ei kokeile.

Minä tein tänään päätöksen. En tee mitään, mikä ei vastaa arvojani ja mitä en tunne oikeaksi. Kuuntelen vain sydäntäni. (Ja reggaeta silloin kun olen epävarma, koska reggae on vapauden ja rakkauden musiikkia.) Tiedän, että jos valitsen sydämen tien, kaikki menee hyvin. Rakkaus voittaa aina!

En ole yksin. Olen minä ja olet sinä ja me olemme täällä yhdessä ja vain jos me kaikki seuramme sydäntämme, maailmasta tulee hyvä. Sen täytyy mennä niin. Eikö?

Rahahanat kiinni

1 Hel

Nyt on kuulkaa sellainen juttu, että luolanaisen on pakko pihistää. Olen ihan superkypsä olemaan velkaa ja haluan omilleni. Tulevaisuudestakaan ei tiedä, kun töitä ei kohta enää ole. Ei ole varaa enää syödä Stockan luomukaritsaa, nyt pitää käyttää luovuutta ja tehdä tonnikalasta gurmeeta. Porkkana on pop. Uusia rytkyjä ei tule. Vanhat myydään. Viini ei virtaa. Lehtiä ei kertakaikkiaan voi enää ostaa. Piste. Rahahanat kiinni heti. Lähitulevaisuudessa siis luvassa halpoja reseptejä ja vinkkejä köyhäilyyn.

This Is So Ugli

29 Tam

Elämäni on melkoista haipakkaa juuri nyt. Olen yleensä allerginen sanalle kiire, mutta nyt on kyllä monta rautaa tulessa. Täysipäiväisen leipätyöni ohessa kirjoitan liiketoimintasuunnitelmaa ja työstän jo vireillä olevia toimeksiantoja (jee!). Niiden lisäksi aloitin juuri erään ohjaajakoulutuksen. Yritän myös ehtiä treenaamaan kuusi kertaa viikossa. Se tarkoittaa sitä, että käyn kotona oikeastaan vain kääntymässä. Perheelle tai ystäville ei ole aikaa. En ehdi kirjoittaa blogiinikaan kaikista niistä asioista, joista haluaisin kertoa. En ole ehtinyt tehdä ruokaa mummi raukalle, joka joutuu tyytymään eineksiin (auts!). Minulla ei ole pesukonetta, enkä ehdi pesulaan, pyykkivuori kasvaa ja on pakko pestä käsin tärkeimmät.

No, tästä ei ollut tarkoitus tulla valitusvirsi, päinvastoin. Minulla on sellainen tunne, että nyt tai ei koskaan. Olen sellaisen muutoksen äärellä, että on pakko puristaa, tämä ei jatku ikuisesti. Pari kuukautta vielä pahinta härdelliä ja sitten saan jo vähän nauttia työni hedelmästä. Ja se hedelmä on makea ja ihana, vähän niin kuin Ugli.

Hesse sen sanoi

27 Tam

“Happiness is a how; not a what. A talent, not an object.” -Hermann Hesse

 

Rakkauden huuma on paras huuma

26 Tam

Projekti downsfiftaus sujuu ennaltasuunniteltua jouhevammin. Oikeastaan kaikki menee niin putkeen juuri nyt, ettei auta kuin pitää hatusta kiinni ja hypätä pää edellä, wiuuuh! Nyt ei ole vaihtoehtoja. On uskallettava vääntää nupit kaakkoon ja tehdä unelmista totta.

Olen aiemmin elänyt siinä harhaluulossa, että muka toteutan itseäni ja teen oman tahtoni mukaan. Totuus on, että olen tehnyt elämässäni kompromisseja. En sitten kuitenkaan ole tehnyt ihan juuri niin kuin haluan. Olen ollut aivan liian vastuullinen. Olen ajatellut liikaa sitä, mitä muut ajattelevat. Olen antanut liikaa painoarvoa sellaisille asioille kuin turvattu toimeentulo ja imago. Bullshit sanon minä. Nyt minua ei enää pidättele mikään! Toimeentuloni tulee olemaan epävarma ja imagoni menee uusiksi – minusta tulee minä. Ja arvatkaas mitä? Se tuntuu niin hel**tin hyvältä. En aio pidätellä pätkän vertaa! Aion puskea pää edellä ja leikkiä elämälläni.

(Koska elämästä tuli niin kovin vakavaa?)

Rakkauden huumassa valmistin ystävälleni rakkauden kakkua. Koska nuolin kulhon, tiedän, että se on hyvää. Eläköön elämä!

Brownie Love

Pohja: pari kourallista taateleita, saman verran saksanpähkinöitä, kaakaonibsejä ja sopivasti raakakaakaojauhetta. Monitoimikoneella / sauvasekoittimella sekaisin. Seos painellaan vuoan pohjalle. Kuorrute: 1 1/2 avokadoa, loraus agavea (en suosittele muuten kuin rakkauden huumassa, melkein kuin sokeria, might get you wasted baby), puoli desiä raakakaakaojauhetta, ripaus suolaa, puoli desiä sulaa kookosöljyä, makeutukseen lucumaa ja mausteeksi kanelia. Levitetään pohjan päälle ja koko kauneus pakkaseen jähmettymään. LOVE.

 

Ilman punaista lankaa

21 Tam

Minulla on tunne, että pitäisi tehdä jotain todella hmm.. erilaista. On vaan sellainen fiilis, että elämä on leikkiä, enkä halua ottaa mitään kovin vakavasti. Olen itse asiassa suunnitellutkin eräänlaista tempausta lähitulevaisuudessani. En nyt oikein voi kertoa siitä tarkemmin, mutta haluan riuhtaista itseni irti kaikesta siitä, mitä en elämääni halua. Onpa ympäripyöreä selitys.

Onkin jo kai tullut selväksi, että haluan elämääni muutosta. Puhun koko ajan siitä, että haluan vähemmän tavaraa, haluan olla uskollinen periaatteilleni, haluan olla vapaa, en halua uraa, en halua vastuuta, haluan elää. Minun on siis syytä toimia puheideni mukaisesti ja olla aatteilleni uskollinen tai muuten olen vaan kovan luokan bullshitter.

Mietin, että luopuisinko omaisuudestani tavara kerrallaan. Antaisin vaikka blogini kautta yhden esineen joka päivä sitä tarvitsevalle. Vai kantaisinko koko roskan kirppikselle ja maksaisin rahoilla pois velat. Muuttaisinko hulahulasaarille ja rupeasin valmistamaan koruja – niin kuin olen joskus haaveillut.

Yksi asia on varmaa, toimistoon en mene töihin tämän jälkeen enää ikinä. En koskaan! Se ei sovi minunlaiselleni leijonalle. Tulee itku silmään ennen pitkää. Tuntuu siltä, että koko maailma on avoinna, kaikki on mahdollista. Elän aika herkkää kautta. Sain eilen kamalan raivarin töissä. Todella epätyypillistä käytöstä. Kaikki vaan purkautui Fight Club -henkisesti. Anteeksi. (Hehe.)

En tässä mihinkään johtopäätökseen päässyt ja hukkasin punaisen langankin. On vaan sellainen olo, että kaikki on hyvin, eikä millään ole mitään väliä – sillä tavalla hyvällä tavalla. Voi tapahtua ihan mitä vain. Olen niin täynnä elämää, että ehkä sekoan!

%d bloggaajaa tykkää tästä: